Sokeri on minun huumeeni. Sen suhteen en ole oppinut kohtuukäyttöä ja voin vannoa, että olen kyllä yrittänyt! En minä pienenä/nuorena ollut makean perään, mutta joskus aikuisiällä se lähti, luulisin että siinä 20-ikävuoden tienoilla. Määrät lisääntyivät kuin varkain ja on se sitten karkkia, kakkua, pullaa tai pannaria, ihan sama, kaikki käy! Menee pussi, jos toinenkin, lisäksi munkkia, suklaata. En vain osaa sanoa ei enkä osaa jättää siihen yhteen palaan suklaata tai yhteen keksiin.
Jos menen ostan vaikka munkkeja, ostan niitä useamman. Ja syön ne, yksi ei vain tunnu riittävän millään. Sitten ostan vielä jotain muuta makeaa. Määrät ovat valtavia. Jos olen kylässä/juhlissa, jossa pöydässä on useampia makeita herkkuja, en pysty ottamaan vain yhtä. Tai edes joka laatua pienen palan. En, vaikka olisin pyhästi juhliin lähtiessäni vannonut, että "saan ottaa vain yhtä" tai "saan ottaa kaikkia laatuja pienen palan". Kontrolli katoaa, otan kaikkia. Ja otan lisää. Sitten vielä lisää...
Tämän jälkeen varmasti arvaatte, millainen itseinho sen jälkeen iskee. "Miksi ei pystynyt ottamaan vain yhtä palaa?" tai "Miksi piti taas mättää kaikkia niin paljon?". Nämä kysymykset ole esittänyt itselleni useasti ja tiedän, että tulen vielä monta kertaa esittämään...
Nyt olen ollut reilun vuoden ilman karkkia. Tulin siihen tulokseen, että se on minulle joko/tai. Olen näiden vuosien aikana yrittänyt kohtuukäyttöä. Ei onnistu sitten millään. Jos olen vaikka kolme kuukautta ilman makeaa, riittää sen jälkeen kaksi palaa suklaata hyvin tyydyttämään makeanhimoni. Mutta kun se ei jää siihen. Muutaman päivän kuluttua menee jo se pussi, toinen ja loppu on sitten historiaa...
Elokuussa 2014 sitten ilmoitin perheemme miehille, että tämä nainen lopettaa nyt karkin syömisen kokonaan. Poikani ihmetteli silmät pyöreinä, että "etkö sä äiti meinaa enää KOSKAAN syödä karkkia???" Näin minä olen ajatellut, en enää koskaan. Koska en osaa syödä kohtuullisesti enkä halua enää tuntea sitä inhoa ja pahaa oloa itseäni kohtaan, jonka se mässäily minulle aiheuttaa.
Syön kyllä muuta makeaa, leivonnaisia, jäätelöä, joskus keksejä. Ja tiedän, samaa sokeria kuin karkit. Mutta kaikkea on ole pystynyt vielä itseltäni kieltämään ja saan näiden herkkujen osalta kuitenkin helpommin kierteen poikki kuin karkin kanssa. Olen kuitenkin suurimman osan aikaa totaalikieltäytyjä näidenkin suhteen, koska en osaa niitäkään kohtuudella nauttia. Raakaa, mutta toimii minun kohdallani.
Hankalinta tässä on useimmiten muiden ihmisten ihmettely asiassa. "Miten niin et ota? Kyllähän sinä nyt voit syödä, koska olet noin hoikka". Miten minä siinä vaiheessa selitän ihmisille jotka osaavat ottaa yhden siivun pullaa, että minä en osaa ottaa yhtä siivua, että minä syön sitten puolikkaan tuosta pullapitkosta? Joskus kun yritän tätä selittää, on vastaus "sinulla varaa syödä vaikka koko pitko". Eihän kyse olekaan siitä, se nyt vaan ei ole tervettä syödä 3000 kcalin edestä makeaa yhdessä päivässä, oli sitten hoikka tai ei. Enkä minä olisi tämän kokoinen, jos sallisin itseni syödä makeaa mielin määrin haluni mukaan. Joskus pystyn kieltäytymään, joskus taas otan sitten sen siivun pullaa muita miellyttääkseni, selittelyiltä välttyäkseni tai ihan vain puhtaasta himostani makeaa kohtaan. Vaikka inhoan itseäni sillä hetkellä, koska olin päättänyt olla ottamatta ja tiedän mitä siitä kohdallani seuraa. Arvaatte varmaan, jääkö se siihen yhteen siivuun.
Entä sitten, vieläkö minun tekee mieli karkkia, kun olen ollut jo näin kauan ilman? Kyllä, todellakin. Välillä on aikoja, jolloin himoa ei ole juuri ollenkaan, välillä taas mieliteko on suunnaton.
Olen kehitellyt itselleni terveellisempiä vaihtoehtoja ja korvikkeita karkkiin. Selväähän on, että esimerkiksi salmiakkia ei voita mikään! Mutta aika hyviä vaihtoehtoja olen löytänyt.
Valmiissa protiini- ym. patukoissa on useimmissa todella paljon sokeria ja niissä joissa on vähän, eivät ole kyllä hyviä. Esimerkiksi Atkinsilla on hyviä patukoita, jotka sisältävät sokeria vain muutaman gramman/100 g. Suosikkini on Chocolate Brownie jossa sokeria 1,8 g/100 grammassa.
Paras kaikista on kuitenkin oma "surrur-juomani" (poikani nimittää tätä näin, koska tehosekoittimesta tulee niin kova ääni, kun jäiset mansikat murskautuvat), fruitie, nice-cream tai miksi sitä nyt haluaa kutsua. Tämän voin vilpittömästi sanoa olevan täydellisen hyvää! Olen tehnyt tätä itselleni jo kymmenen vuotta, bongasin tämän Arnold'sin donitsipaikasta aikoinaan. Silloinen reseptini on tosin hieman muuttunut, jäiset mansikat ja banaani ovat säilyneet mukana, alussa mehukeiton tilalla oli Chiquitan mangomehua, mutta tätä ei ole enää kaupasta löytynyt ja koska mehukeittossa onkin vähemmän sokeria ja kaloreita, siirryin käyttämään sitä muutama vuosi sitten.
Mansikka-banaaniherkku, "surrur-juoma"
80 g banaania
150 g jäisiä mansikoita
130 g Valion sokeritonta mehukeittoa
Laita kaikki ainekset blenderiin ja sekoita tasaiseksi.
Herkku 143 kcal.
Mikäli haluat juotavan fruitien, lisää mehukeitto tai anna mansikoiden hieman sulaa.
Laitoin tähän kuvaan herkun suoraan blenderin kannussa sillä siitä sen yleensä suoraan lusikoin/juon sekä toisen kuvan jälkiruokamaljassa, jotta se olisi hieman esteettisemmin esillä :)
 |
| Herkkuja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti