lauantai 3. lokakuuta 2015

Aurinkoinen tervehdys!

"Sateen jälkeen on aina pouta" vai miten se sanonta menikään. Meilläpäin oli ainakin eilen illalla/yöllä todella kova myrsky ja nyt mitä kaunein. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta!

Vatsataudista on kutakuinkin selvitty vaikka olo ei ihan normaali vieläkään ole. Aamuni alkoi kuitenkin perinteiseen tapaan, puurolla. Minä vain kaipaan sen puuron aamuni, nykyään.

Olin lapsesta asti sellainen, että minulle ei maistunut aamupala. Piti olla hereillä sen 2-3 tuntia, että jotain sai syötyä. Muistan, kuinka äitini usutti minua syömään edes jotain ala-asteen kouluaamuina. Yläasteella en sitten enää mitään syönytkään, kun huolehdin aamupalastani itse.

Aikuisikään saavuttuani nukuin aamuisin pitkään, varsinkin jos illalla ravintolatyöpäivän jälkeen lähdettiin ulos viihteelle ja voin kertoa, että näitä iltoja oli kyllä useita viikossa silloin 18-29 vuoden iässä. Todellakin liian usein, kun sitä näin jälkikäteen muistelee. Eikä siinä ollut ruokarytmistä tietoakaan. Jos menin aamulla töihin, "aamupala" syötiin lounasaikaan (se saattoi olla mitä tahansa sämpylästä pizzaan, ravintolan lounasruokaan tai vaikka munkki) ja jos menin töihin iltavuoroon, nukuin usein siihen asti, kun töihin piti lähteä. Silloin söin ensimmäisen kerran siinä klo 14-16 aikaan.

Aamupalan syömisen pakotin itseni oppimaan. Kun poikamme oli noin 1,5 vuotias, lähdimme aamupäivisin ulos siinä klo 10 aikaan. Kun olin herännyt klo 7, alkoi vatsani kaipaamaan aamupalaa juuri uloslähtemisen aikaan. Olinkin sitten kiukkuinen kuin ampiainen, kun tulimme sisällä ja sitten olisi vielä pitänyt ruokkia lapsi ensin. Tajusin, että minun vain on syötävä jotain ennen ulos lähtöä. Päätin opetella aamupalan syönnin ja mietin, että mitä minun tekisi eniten mieli aamulla, mitä voisi saada kurkustani alas herättyäni. Ei mitään, kaikki tuntuivat yhtä vastenmielisiltä, joten valitsin "sokkona" ja keitin itselleni puuroa. Pahaa teki, kun tunnin hereillä olen jälkeen aloin puuroa syömään, mutta olo oli kuitenkin hyvä, kun uloslähdön aika koitti. Sillä jaksoin joka aamu pitää kiinni aamupalan syömisestä ja muutaman kuukauden jälkeen olin tottunut siihen enkä olisi enää voinut kuvitellakaan, että en aamupalaa söisi. Sinnikkyys palkittiin =)

Tänään keitin itselleni ihanan kuohkean, vatkattavan kaurapuuron, jonka reseptin bongasin Terveelliset herkut-sivustolta (www.terveellisetherkut.fitfashion.fi). Oma reseptini menee näin:

Kuohkea vatkattu kaurapuuro

4 dl vettä
1 dl Alku sadonkorjuu-hiutaleita
13 g pellavasiemenrouhetta
80 g banaania
1 kananmunan valkuainen
kanelia
kardemummaa
vaniljajauhetta

50 g vadelmia
50 g pensasmustikoita

2 dl vihreää teetä
1 tl hunajaa

Keitän puuron (kaurahiutaleet + pellavasiemenrouhe) normaalisti kattilassa, lopuksi lisään maun mukaan kardemummaa, kanelia ja vaniljajauhetta sekä noin 45 g pilkottua banaania. Annan hautua vielä hetken. Käytän aina kardemummaa kokonaisena ja rouhin sen  itse morttelissa, jolloin kardemumman maku on parempi kuin jo valmiiksi jauhettuna.

Sitten vain vatkataan puuroa sähkövatkaimella ja lisätään vielä kananmunan valkuainen. Tämä on hyvä muistaa lisätä nopeasti sekaan vatkausvaiheessa, jotta valkuainen ei kypsy ja tule kokkareiseksi lämpimässä puurossa.

Päälle pilkoin loput banaanista ja tänään lisäsin vielä tuoreita vadelmia ja pensasmustikoita. Aamupalalla nautin aina myös kupin vihreää teetä, jossa 1 tl hunajaa.

Aamupala 332 kcal.


Kuohkea vatkattu aamupuuro + vihreä tee

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti