Liityin tosiaan Keventäjiin heinäkuussa 2011. Tavoitteksi asetin 10 kg:n painon pudotuksen ja aikaa projektille oli 4 kuukautta. Päätin, että makeat herkut eivät ole sallittuja koko tänä aikana. Päivän sallittu energiamäärä oli noin 1.650 kcal, aivan tarkaa lukemaa en muista. Liikuntasuorituksilla sai lisättyä päivän energiansaantia eli jos esim. sauvakävelin yhden tunnin, sain syödä päivän aikana sen kuluttaman energiamäärän verran lisää. Itse olin niin kunnianhimoinen tavoitteeni kanssa, että en syönyt päivän aikana yli sallitun määrän vaikka olinkin urheillut.
Helpoin osa omalta kohdaltani oli se, että olin aloitttanut liikunnan (sauvakävely ja pyöräily) lisäämisen siinä kesän aikana, joten pohjakunto oli sentään jonkinmoinen. Kun dieetti sitten alkoi, kävin päivittäin pyörällä töissä (Matka/suunta oli 12,5 km. Aikaa pyöräilyyn kului yhteensä reilu tunti, liikuntapäiväkirjaan merkitsin päivän pyöräilysaldoksi 1 h; 30 min kevyttä- ja 30 min keskiraskasta pyöräilyä.), sauvakävelin reippaita, 8-10 km lenkkejä ja kävin työpaikan kuntosalilla lähinnä aerobisia (kuntopyörä ja crosstrainer) harjoituksia tekemässä. Töissä lopetin hissin käytön, kävelin aina portaita. Työmatkapyöräily loppui sitten loka-marraskuun vaihteessa, kun talvi teki tuloaan. Yleensä päivässä oli yksi liikuntasuoritus (esim. työmatkapyöräilly tai kävelylenkki), mutta jonain päivinä saatoin pyöräillä työmatkat ja vielä illalla käydä lenkillä. Kävelylenkeillä minulla oli aina tehokkuuden lisäämiseksi mukana sauvat. Liikuntapäiviä pyrin pitämään viikossa kuusi ja harvoin niitä sitten vähempää olikin.
Ruokapäiväkirja, sitä noudatin tarkalleen. Keventäjien ohjelma antaa myös ehdotuksia päivän menuksi, mutta päätin aina itse päivän ruokani. Punnitsin kaiken syömiseni gramman tarkkuudella, lisäsin reilusti kasvisten ja hedelmien määrää. Olen aina tykännyt molemmista, joten kohdallani riitti, kun lisäsin niiden määrää ja vastaavasti pienensin muun ruoan määrää. Lautamalli nousi siis isoon asemaan omalla kohdallani. Lopetin napostelun aterioiden välissä sekä aterioita valmistaessa ja lisäsin veden juontia. Ateriarytmiksi muodostui aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Tämän olen todennut omalla kohdallani toimivimmaksi, mutta en ollenkaan allekirjoita, että se toimisi meillä jokaisella. Tässäkin asiassa tulee kuunnella omaa kehoa, mikä sopii parhaiten juuri itselle. Monelle varmasti sopii esim. 4-5 tai jopa vain kolmen (aamupala, lounas, päivällinen) aterian rytmi.
Dieetti lähti hyvin käyntiin, olin todella motivoitunut enkä kokenut (ihme kyllä) minkäänlaista vieroitusta sokerista. Luulen, motivaationi oli niin korkea ja halu onnistua peitti kaiken muun alleen. Ensimmäiset viisi kiloa lähtivätkin muutamassa viikossa, joka siis kertoo, että kehossa oli paljon nestettä. Loput viisi kiloa lähtivätkin sitten hyvässä, puolen kiilon viikkoa tahdissa ja näin ollen saavutin tavoitteeni paljon ennen määräaikaa. Noudatin kuitenkin dieettiä säntillisesti loppuun asti enkä sallinut itselleni herkkuja oman lupaukseni mukaisesti. Marraskuun lopussa sitten poikamme 4-vuotissyntymäpäivillä oli lupa herkutella ja siitähän se putki minulle taas jäi päälle... Tuli joulukuu ja "kyllähän sitä nyt saa (ja kuuluu!) ihmisen herkutella, kun on joulun aika", todistelin itselleni. Meni piparia, joulutorttua, suklaata ja vaikka mitä. Joka päivä. Lisäsin liikuntaa ja tarkkailin painoani kuitenkin koko ajan, olin nimitttäin päättänyt, että itseäni en enää kesäiseen kuntoon päästäisi. Ikinä.
Totuuden nimissä tunnistan, että kyllä paino kaksi kiloa joulukuun aikana nousi. Ennen joulua jo kuitenkin odotin malttamattomana pyhien päättymistä, sillä olin päättänyt aloittaa taas herkkulakon ja palata säntillisen ruokapäiväkirjan pariin. Muuten en sokeri- ja ahmimisputkeani poikki saisi. Tässä kohtaa joku voi tietysti ihmetellä, että eikö sitä vain olisi voinut aloittaa tai edes vähentää jo ennen joulua. Näitä kysymyksiä olen todellakin kysynyt itseltäni, mutta minä en vain pysty, sillä "hei, siinähän on joulu, ei kukaan voi olla ilman herkkuja" tai mikä tekosyy milloinkin on kyseessä. Ja minä kun en osaa nauttia niitä kohtuudella, vaan syön, syön ja syön, koska "lupa" on...
Kuitenkin jostain syystä tämä kesällä 2011 tehty päätös on ollut minulla se viimeinen ja pysyvä päätös. Vaikka olenkin lipsunut useita kertoja näiden vuosien aikana, olen saanut painoni pysymään kurissa. Kilon, kahden heittoja on paikoin ollut, mutta silloin viimeistään otan itseäni niskasta kiinni ja palaan arkeen. Paras motivaatio itselläni taitaa olla se kokonaisvaltainen hyvä olo ja pidän ehkä piirun verran enemmän itsestäni ja peilikuvastani.
Omaa hyvinvointia ei meille voi kukaan muu määritellä ja jokaisen tulee löytää omat hyvän olon mittarinsa. Oma terveys on kuitenkin se, josta meidän jokaisen tulisi huolehtia eikä siitä voi puolestamme tehdä kukaan muu. Terveellinen elämäntapa pitäisi olla nimenomaan tapa eikä siitä huolehtiminen omalta ole keneltäkään muulta pois. Se on kuin rahaa laittaisi pankkiin. Itseään (ja läheisiään) varten.
Pitäkää itsestänne huolta <3
 |
| Kurinalistin ABC |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti