Kun pysyn ruokarytmissä, terveellisissä valinnoissa, en ahmi enkä syö ruokapäiväkirjan ohi, olen hyvällä mielellä, nukun hyvin ja jaksan paremmin. Silti ylilyöntejä tulee, välillä harvemmin ja välillä useammin ja olo onkin sitten sen mukainen. Mikä ihme saa minut toimimaan välillä noin vaikka vaikutukset ovat huonot? Siihen en ole vastausta vielä keksinyt. Kerron heti, kun keksin.
Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että jokin "valmis" dieetti on oiva tapa sysätä laihdutusprojekti käytiin. Valmiilla ohjeilla on helpompi pysyä kurissa, on ne sitten tehnyt itse tai joku muu. Ja kun sitten saa nopeasti hyviä tuloksia, tulee hyvä mieli ja siitä jaksaa jatkaa. Mutta silloinkin pitää muistaa, että paluuta entiseen ei ole. Minähän en sitä aikoinani tajunnut, vaan oikeasti uskoin, että kahden viikon pikadieetti pelastaa kaiken, olen kunnossa ja voin taas syödä mitä sattuu ja milloin sattuu. Tyhmää ja noloa, mutta totta.
Uskon, että minulla tämä vuonna 2011 aloittamani dieetti onnistui juuri siksi, että en aloittanut mitään varsinaista dieettiä (laihduttamisen kylläkin), vaan tein sen elämäntapamuutoksen heti silloin. Tarkoittaen sitä, että noudatin heti ensimmäisestä päivästä alkaen ruokavaliota, jota noudatan edelleen. Alussa olin totaalisesti 4 kuukautta ilman mitään herkkuja. Jollain konstilla sitä pitää koittaa vanhoista, huonoista ja pinttyneistä tavoista eroon. Ja kyllä näitä herkuttomia kausia, lyhyempiä ja pidempiä, on mahtunut näihin vuosiin useita. Välillä on vain pakko pistää peli poikki.
Minä pistin dieetin alussa remontiin annoskoot, karsin epäterveelliset herkut pois ja laitoin ruokailurytmin säänölliseksi. Ruokavalio oli minulla valmiiksi jo monipuolinen ja monilta osin myös terveellinen, joten suurin haaste oli tietenkin epäterveellisten herkkujen, makeiden, suolaisten ja rasvaisten karsiminen pois.
Helpoin osa oli ruokailurytmi. Minä kun pidän syömisestä, niin on helpompaa, kun ruokaa saa usein, vaikkakin pienempiä määriä. Jos en huolehdi ruokarytmistä, verensokerini pääsee laskemaan liian alas ja se taas laukaisee mahdottoman ahmimisen, jota en pysty hallitsemaan. Yleensä, jos jokin ateria jää välistä ja vaikka seuraavalla aterialla söisin sitten kunnolla, vatsa on täynnä, jää kuitenkin tunne, kuin olisi kova nälkä. Silloin siinä menee kurkusta alas mitä vain saatavilla on. Nälkä on kasvanut liian suureksi.
Vaikein osa ehdottomasti oli herkkujen, etenkin makeiden pois jättäminen. Sokeri on minun huumeeni ja siksi olenkin lopettanut karkin syömisen kokonaan. Vaikka syönkin välillä muuta makeaa (jäätelöä, pullaa, keksiä ym.), pyrin välttämään niitäkin, sillä minulla 99 % varmuudella lipsahdus karkaa aina käsistä, joten yritän pitää itseni mielummin kurissa. En siis osaa ottaa sitä yhtä keksiä, vaan se laukaisee minulla heti tarpeen saada herkkuja lisää. Paljon.
Jos jotain olen elämässäni oppinut, on se, että se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi jollekin toiselle. Olen onnellinen, että terveellinen elämä on tullut osaksi omaa arkeani. Toivon vain, että oppisin olemaan armollisempi itselleni lipsahduksistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti