Sunnuntaina se sitten tapahtui; liukastuin näillä hemmetin kyynärsauvoilla kaupassa ja siinä rytäkässä kolautin kipsissä olevan jalan aika pamauksella lattiaan. Jalka on nyt ollut sen jälkeen kipeänä, mutta ortopedi oli sitä mieltä, että ensi viikon perjantaina nähdään sovitusti, tapaamista ei tarvitse aikaistaa. Toivon todella, että takapakkia paranemisen kanssa ei tullut...
Kun ensi viikko lasketaan mukaan, olen ollut kotona 13 viikkoa. Ja todellakin, kirjaimellisesti melkeinpä koko ajan kotona, sillä koska jalalle ei saa varata, on kaikki liikkuminen ja touhuaminen aika hankalaa. Näihin viikkoihin on kyllä kuulunut tunteita laidasta laitaan. Välillä aika on kulunut ihan mukavasti, välillä on ollut hammasten kiristystä ja välillä sitten suoranaista potutusta. Tällä hetkellä tuo potutus on potenssiin kymmenen...
Sunnuntai meni kuitenkin syömisten osalta vielä ihan mukavasti. Poikkesimme anoppilassa ja siellä en sortunut, mikä oli jo saavutus sinänsä. Kaatumisen jälkeen sitten illalla alkoikin mielitekojen vastaan taisteleminen. En todellakaan tiedä, onko hormonikierrossani "se aika kuukaudesta", syntyivätkö nuo mieliteot harmituksen myötä vai mistä tässä nyt taas kerran on kyse.
Sen olen itsestäni oppinut, että kun jokin asia menee totaalisesti pieleen, kunnon stressiä pukkaa tai hermo on muuten vain kireällä, haluan syötävää ja mielitekoja vastaan taisteleminen on yleensä täydellisen epätoivoista. Voihan toki olla niinkin, että itse kehittelen stressini ihan vain sen takia, että saan syyn sortua... En tiedä. Saattaa nämä mieliteot osaltaan mennä "naisellisen kuukierron" mukaan. En osaa sanoa.
No, on "syy" mikä tahansa, maanantai iltana aloin sitten lipsumaan. En pahasti, mutta napostelun puolelle se heitti. Meni lähinnä pähkinöitä ja juustoa. Eilen pistelin sitten jo aika isoja annoksia, ruokailurytmi repsahti ja napostelu jatkui. Pähkinöitä, juustoa, Atkins-patukkaa, mehujäätelöä. Tänään homma onkin sitten lähtenyt ihan lapasesta... Aamu alkoi Basic breakfastilla ja aamupalan jälkeen lähdin bussilla asioilla käymään. Poikkesin kahvilassa korvapuustilla. Kaupasta tarttui mukaan iso pussillinen kaneli-manteleita (nämä ovatkin niitä "rajamailla" olevia tämän minun karkittoman elämäni kanssa. Tiedän, sisältävät suklaata, mutta näitä olen itselleni sallinut silloin tällöin/pari kertaa vuodessa. Voi olla, että pitää lisätä kiellettyjen listalle, jos en osaa käyttäytyä...). Kotona jatkui; mehujäätelöä, Atkins-patukkaa, leipää ja juustoa, juustoa ja leipää. Lounas ja välipala jäivät kokonaan väliin. Päivällisen tekoon en sitten juuri jaksanut panostaa, niin "nautimme" keitettyä täysjyvämakaronia ja jauhelihakastiketta. Kastike syntyi pikana eilen paistetusta jauhelihasta. Ei siinä kaloreita laskettu eikä salaattia lautasella näkynyt... Iltapalana menikin sitten useampi pala leipää, kunnolla voita ja sitä juustoa, juustoa, juustoa.
Tuntuu, että olen ollut muutenkin aika saamaton tässä viime aikoina, vaikka aikaa kyllä olisi ollut. En vain ole saanut tartuttua toimeen missään asiassa. Useammille hommille on tietenkin tällä hetkellä fyysiset esteet, mutta montaa hommaa olen siirtänyt seuraavalle päivälle ja taas seuraavalle jne., mikä ei ole ollenkaan tapaistani. Sanonkin usein miehelleni, että "älä jätä seuraavaan päivään mitään, minkä voit tehdä tänään". Enpä ole juuri omaa mottoani tässä noudattanut. Sain päivällä sitten onneksi kunnon virtapiikin ja pesasin kaikki kodin ikkunat ja loput keittiön kaapeista, mitä en ole näinä viikkoina saanut siivottua. Homman suoritettuani tunsin itseni edes pikkuisen paremmaksi ihmiseksi.
En tiedä kummasta mieli on enemmän maassa ja ärsytyskynnys korkea, tämän jalan takia vai näiden lähipäivien syömisten suhteen. Ehkäpä molemmat ruokkivat toisiaan. Joka tapauksessa ällötän taas itseäni eikä peiliin voi katsoa. Tuntuu, että reidet ovat levinneet, vatsa pömpöttää ja selluliittia on joka paikassa. Toivoisin, että itse osaisin olla itselleni armollisempi. Nyt en osaa enkä pysty.
Eivät nämä päivät kuitenkaan sieltä pahimmasta päästä olleet, jotain se on sekin. Huomenna on päivä uusi, yritän tsempata.
Hyvää yötä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti