Pitkä päivä

Päivä sujui loppupeleissä ihan mallikkaasti, sain kuin sainkin pidettyä itseni kaidalla tiellä. Mieli oli kuitenkin vähän maassa viime päivien säätöjen takia. Nyt pitäisi kyllä tsempata, jotta miesväki ei joudu niin kovalle koetukselle minun tuittuiluni takia :( .

Itsetutkiskelun tuloksena on minun myönnettävä, että minulla mielenlaatu on ihan suorassa suhteessa tuohon syömiseen. Kun peli leviää käsiin, ottaa se niin paljon päähän ja siinä sitten "sivulliset" joutuvat pahaa oloani kärsimään. Täytyy vain ihmetellä, miten mahtava voima ruoalla voi olla, kun ihminen tieten tahtoen pistää sillä överiksi vaikka tietää sen vaikuttavan negatiivisesti niin moneen asiaan.

Koville on kyllä ottanut tämä tsemppaaminen. Mielitekoja on ollut oikeastaan koko päivän. Jotenkin en vain ole siinä 100% päättäväisyydessä. Se on yleensä helppoa silloin, kun mässäily on mennyt ihan överiksi. Silloin sitä on jotenkin niin täynnä kaikkea, että paluu arkeen on helpotus.

Yritän nyt taistella, jotta ei ihan hulvattomaksi homma menisi. Yhden päivän parannus ei vain minulla ollenkaan vielä takaa, että olisin selvillä vesillä. Nyt olisi vain kiva pysyä terveellisellä linjalla. Reilun viikon päästä juhlimme mieheni syntymäpäivää sekä Isänpäiväää ja menemme koko perhe minilomalle, hotelliin yöksi sekä ravintolaan syömään. Haasteita matkalla sinne on kyllä luvassa. Huomenna poikkean töissä lounaalla ja lauantaina matka Helsinkiin, jolloin ruokailu tapahtuu matkalla jossain... Sekä ensi viikolla vielä pojan nimipäivät, jolloin ajattelin leipoa hänelle yllätykseksi suklaamuffineja, ovat hänen lempileivonnaisia <3

Tänään päivä meni ihan perusseteillä sekä kunnon kokoisilla annoksilla, jotta nälkä (=mieliteko) ei pääse niin helposti yllättämään. Lounaaksi paistettua jauhelihaa, täysjyväriisiä ja salaattia (356 kcal) ja päivälliseksi keitettyjä perunoita ja porkkanoita, nakkikastiketta sekä maustekurkkua + 2 dl rasvatonta, laktoositonta maitojuomaa (311 kcal). Päivän kokonaisenergia oli 1.676 kcal.

Nyt hyvällä mielellä nukkumaan.

                       Lounas                          &                 Päivällinen                         



 

Pakettipostia

Eilen saapui odotettu paketti iHerbiltä Jenkeistä. Olen jo muutaman vuoden tilannut vitamiinit sieltä kahta lukuun ottamatta ja jonkin aikaa sitten huomasin, että siellä on myös iso valikoima Atkinsin tuotteita. Niitä olen nyt tilannut muutaman kerran maisteluun. Jostain luin joskus, että Atkinsilla on myös jokin minttu-suklaapatukka. Kuulemma aivan pätkiksen makuinen... Sitä olen yrittänyt metsästää, mutta en ole vielä löytänyt. Ei ole iHerbinkään valikoimissa. Vinkatkaa, jos joku tietää mistä sitä saisi :)

Tällä kertaa paketissa oli magnesiumia, d-vitamiinia ja näitä herkkuja. Magnesiumit ovat uusia, tätä merkkiä en olekaan aiemmin syönyt. D3-vitamiinia käytän läpi vuoden, talvisin tuhdimmalla voimakkuudella (5,000 iu) ja keväällä sitten auringon valon lisääntyessä kevennän (2,400 iu). D-vitamiinin ostan aina soft gelinä eli öljyyn säilöttyjä kapseleita. Tutkimusten mukaan vitamiini imeytyy paremmin niistä. Nyt paketissa oli siis "talvipakkaus".

Kerron sitten, minkä makuisia herkut ovat, kun niitä maistelen!

Hermoilua ja lipsuntaa

Sunnuntaina se sitten tapahtui; liukastuin näillä hemmetin kyynärsauvoilla kaupassa ja siinä rytäkässä kolautin kipsissä olevan jalan aika pamauksella lattiaan. Jalka on nyt ollut sen jälkeen kipeänä, mutta ortopedi oli sitä mieltä, että ensi viikon perjantaina nähdään sovitusti, tapaamista ei tarvitse aikaistaa. Toivon todella, että takapakkia paranemisen kanssa ei tullut...

Kun ensi viikko lasketaan mukaan, olen ollut kotona 13 viikkoa. Ja todellakin, kirjaimellisesti melkeinpä koko ajan kotona, sillä koska jalalle ei saa varata, on kaikki liikkuminen ja touhuaminen aika hankalaa. Näihin viikkoihin on kyllä kuulunut tunteita laidasta laitaan. Välillä aika on kulunut ihan mukavasti, välillä on ollut hammasten kiristystä ja välillä sitten suoranaista potutusta. Tällä hetkellä tuo potutus on potenssiin kymmenen...

Sunnuntai meni kuitenkin syömisten osalta vielä ihan mukavasti. Poikkesimme anoppilassa ja siellä en sortunut, mikä oli jo saavutus sinänsä. Kaatumisen jälkeen sitten illalla alkoikin mielitekojen vastaan taisteleminen. En todellakaan tiedä, onko hormonikierrossani "se aika kuukaudesta", syntyivätkö nuo mieliteot harmituksen myötä vai mistä tässä nyt taas kerran on kyse.

Sen olen itsestäni oppinut, että kun jokin asia menee totaalisesti pieleen, kunnon stressiä pukkaa tai hermo on muuten vain kireällä, haluan syötävää ja mielitekoja vastaan taisteleminen on yleensä täydellisen epätoivoista. Voihan toki olla niinkin, että itse kehittelen stressini ihan vain sen takia, että saan syyn sortua... En tiedä. Saattaa nämä mieliteot osaltaan mennä "naisellisen kuukierron" mukaan. En osaa sanoa.

No, on "syy" mikä tahansa, maanantai iltana aloin sitten lipsumaan. En pahasti, mutta napostelun puolelle se heitti. Meni lähinnä pähkinöitä ja juustoa. Eilen pistelin sitten jo aika isoja annoksia, ruokailurytmi repsahti ja napostelu jatkui. Pähkinöitä, juustoa, Atkins-patukkaa, mehujäätelöä. Tänään homma onkin sitten lähtenyt ihan lapasesta... Aamu alkoi Basic breakfastilla ja aamupalan jälkeen lähdin bussilla asioilla käymään. Poikkesin kahvilassa korvapuustilla. Kaupasta tarttui mukaan iso pussillinen kaneli-manteleita (nämä ovatkin niitä "rajamailla" olevia tämän minun karkittoman elämäni kanssa. Tiedän, sisältävät suklaata, mutta näitä olen itselleni sallinut silloin tällöin/pari kertaa vuodessa. Voi olla, että pitää lisätä kiellettyjen listalle, jos en osaa käyttäytyä...). Kotona jatkui; mehujäätelöä, Atkins-patukkaa, leipää ja juustoa, juustoa ja leipää. Lounas ja välipala jäivät kokonaan väliin. Päivällisen tekoon en sitten juuri jaksanut panostaa, niin "nautimme" keitettyä täysjyvämakaronia ja jauhelihakastiketta. Kastike syntyi pikana eilen paistetusta jauhelihasta. Ei siinä kaloreita laskettu eikä salaattia lautasella näkynyt... Iltapalana menikin sitten useampi pala leipää, kunnolla voita ja sitä juustoa, juustoa, juustoa.

Tuntuu, että olen ollut muutenkin aika saamaton tässä viime aikoina, vaikka aikaa kyllä olisi ollut. En vain ole saanut tartuttua toimeen missään asiassa. Useammille hommille on tietenkin tällä hetkellä fyysiset esteet, mutta montaa hommaa olen siirtänyt seuraavalle päivälle ja taas seuraavalle jne., mikä ei ole ollenkaan tapaistani. Sanonkin usein miehelleni, että "älä jätä seuraavaan päivään mitään, minkä voit tehdä tänään". Enpä ole juuri omaa mottoani tässä noudattanut. Sain päivällä sitten onneksi kunnon virtapiikin ja pesasin kaikki kodin ikkunat ja loput keittiön kaapeista, mitä en ole näinä viikkoina saanut siivottua. Homman suoritettuani tunsin itseni edes pikkuisen paremmaksi ihmiseksi.

En tiedä kummasta mieli on enemmän maassa ja ärsytyskynnys korkea, tämän jalan takia vai näiden lähipäivien syömisten suhteen. Ehkäpä molemmat ruokkivat toisiaan. Joka tapauksessa ällötän taas itseäni eikä peiliin voi katsoa. Tuntuu, että reidet ovat levinneet, vatsa pömpöttää ja selluliittia on joka paikassa. Toivoisin, että itse osaisin olla itselleni armollisempi. Nyt en osaa enkä pysty.

Eivät nämä päivät kuitenkaan sieltä pahimmasta päästä olleet, jotain se on sekin. Huomenna on päivä uusi, yritän tsempata.

Hyvää yötä <3

Basic breakfast

Kuten aiemminkin olen kertonut, päiväni starttaavat lähes poikkeuksetta käyntiin aamupuuron kera. Yleensä puuro onkin kaurapuuroa, variaatio/hiutaleet vain muuttuvat, kun kiintiö kyseistä satsia tulee täyteen.

Kun löydän jonkun maistuvan tuotteen tai ruoan, saatan syödä sitä pitkän aikaa vaikka joka päivä, kunnes tuntuu, että palakaan ei mene enää alas :). Puurojen suhteen esim. yhdessä vaiheessa söin varmaan kaksi vuotta lähes joka aamu Nallen Kaura&Ruis-puuroa, nyttemmin olen pitänyt siitä hieman taukoa... Jossain vaiheessa taas laitoin puuroon lisäksi raejuustoa, nyt sen(kin) osalta kiintiö on tullut täyteen. 

Fazerin Alku-puuroista on noussut muutama suosikki ja tällä hetkellä perusaamupuurona on toiminut useamman kuukauden ajan sekoitus, jonka teen sekoittamalla 1 pkt Alku Sadonkorjuu-, 1 pkt Alku Vadelma- ja 1 pkt Nalle KuntoKaura-hiutaleita keskenään.

Meillä ei kukaan muu syö aamuisin puuroa ja olen sen verran laiska, että teen itselleni puuron mikrossa. Kaurapuurot nautin joko marjojen, itse tehdyn omenasoseen (resepti täällä) tai mehukeiton kanssa.

Tämä aurinkoinen viikko lähti käyntiin tällä perusaamupalalla.

Basic breakfast

9 dl vettä + vitamiinit
2 dl vihreää teetä
1 tl hunajaa

1 dl puurohiutale-sekoitusta
2,5 dl vettä
70 g omenasosetta

1 keitetty kananmuna

Aamupala 290 kcal.

Basic breakfast

P.S. Koska olen fanaattinen kaloreiden laskija, lasken puuron kalorit Alku Sadonkorjuupuuron ravintosisällön mukaan, sillä en ole laskenut tekemäni sekoituksen kcal määrää. Sadonkorjuupuuro kun on kaloripitoisin näistä kolmesta, niin ei mene laskelmat ainakaan alakanttiin...

Buenos Nachos!

Eilen herkuteltiin päivällisellä tex-mex ruokaa.

Jauheliha nachos

55 g Santa Maria Nacho Chips
32 g Santa Maria Pineapple Salsaa
53g tacomaustettua, paistettua jauhelihaa 10%
15 g punasipulia
56 g Old El Paso Cheddar Dip Mix-pussista valmistettua juustokastiketta
20 g Olterman 17%-juustoraastetta

Levitä nachot lautaselle. Lisää päälle salsakastiketta, punasipulia ja paistettua jauhelihaa. Päälle juustokastiketta ja pinnalle juustoraastetta. Annos mikrossa 2 min.

Lisäksi
35 g salaattia
120 g tomaattia
25 g Eila Creme fraiché 18%

5 dl vettä
5 dl Coca Cola light

Annos 520 kcal.



Jauheliha nachos

Ruokapäiväkirja 23.10.2015

Olin eilen illalla rock-konsertissa. Hieman jännitti, sillä pelkäsin jonkun tönäisevän minua, jolloin joutuisin ottamaan kipeällä, kipsissä olevalla jalalla tukea lattiasta. Onneksi näin ei käynyt ja keikka oli loistava!

Olin liikenteessä bussilla, koska en voi ajaa autoa tällä kipsatulla jalalla. Kotiin tulin hieman klo 23 jälkeen. Ripeä suihku ja petiin. Iltapalakin jäi siinä väliin eikä uni heti tahtonut tulla. Aamulla vatsa sitten kurnikin kovaan ääneen.

Aamulla ja aamupäivällä olo oli kuin krapulassa. Pisaraakaan alkoholia en nauttinut, joten lienee johtunut siitä, että menin nukkumaan normaalia myöhemmin ja yöunet olivat hieman lyhyemmät. Tässä iässä sitä jo huomaa, mikä merkitys unella on. Nuorempana sitä jaksoi aivan eri tavalla, vaikka olisi hillunut aamuyöhön asti tuoppi kourassa.

Ajattelin nyt jakaa tämän päivän ruokapäiväkirjani. Päivän kokonaisenergia jäi jostain syystä aika alhaiseksi, vaikka olen kyllä ahkerasti syönyt eikä annoksetkaan mielestäni pieniä ole olleet. Aamupäivän välipala jäi tänään väliin, koska aamupala oli normaalia myöhemmin, se selittänee osaltaan vajetta. Nälkäkään ei ole tänään yllättänyt.

Nyt kun olen ollut tämä kipsi jalassa kotona ja liikkuminen on todella minimissä, olen koittanut pitää päivän kalorit 1.650 tietämissä, kerran/pari viikossa siinä 1.800 kcal. Lipsumispäivinä ne ovatkin sitten aivan eri luokkaa...

Tämän päivän kokonaisenergia 1.466 kcal.


Aamupala klo 9

9 dl vettä + vitamiinit
2 dl vihreää teetä
1 tl hunajaa

450 g Graham-mustikkapuuroa, ohje tästä
30 g pensasmustikoita

Aamupala 279 kcal.


Graham-mustikkapuuro

Lounas klo 11.30

5 dl vettä
2 dl Eila laktoositonta, rasvatonta maitojuomaa

25 g salaattia
105 g tomaattia
83 g kurkkua
56 g cantaloupemelonia

135 g keitettyä Sportti täysjyväspaghettia
135 g jauhelihakastiketta
6 g Parmigiano Reggiano parmesanjuustoa

Lounas 354 kcal.


Lounas



Välipala klo 14.30

3 dl vettä
2 dl kahvia
1 dl Eila laktoositonta, rasvatonta maitojuomaa

Hedelmä-marjasalaattia
Sis.
88 g banaania
70 g päärynää
82 g cantaloupemelonia
100 g verigreippiä
61 g vadelmia

Välipala 199 kcal.



Hedelmä-marjasalaatti, välipala

Päivällinen klo 17

5 dl vettä
2 dl Eila laktoositonta, rasvatonta maitojuomaa

Jauheliha-taco
Sis.
1 kpl (20 g) Taco tubs (iso)
85 g paistettua jauhelihaa
26 g salaattia
90 g tomaattia
15 g Koskenlaskija Ruoka Cheddarjuustoa
15 g Santa Maria Tropical Salsaa
40 g tacomaustettua kermaviiliä 3,5%

Päivällinen 402 kcal.

Taco-päivällinen

Iltapala klo 20.45

3 dl vettä

180 g Graham-mustikkapuuroa
1 pala Wasa Fiber Balance näkkileipää
4 g Oivariini vähärasvaisempi
1 keitetty kananmuna

Iltapala 232 kcal.

Iltapala

Graham-mustikkapuuro

Tänään keitin aamulla itselleni pitkästä aikaa graham-mustikkapuuroa. Tämä puuro on kyllä ehdottomasti yksi suosikeistani. Tosin kaikki puurot joita syön, ovat lempipuuroja :)

Graham-mustikkapuuro

1 l vettä
2,5 dl Luomu graham-jauhoja
4 dl mustikoita
10 g vaniljasokeria
50 g sokeria

Vispilöi kiehuvaan veteen grahamjauhot. Anna puuron hautua hiljaisella lämmöllä n. 20 minuuttia välillä sekoittaen. Lisää mustikat ja mausta sokerilla.

Ravintosisältö 53 kcal/100 g.

Graham-mustikkapuuro

Onnistumisia!

Nyt uskallan jo onnitella itseäni, sillä onnistuin! Olin nimittäin tiistaina ystävieni kanssa pizzalla ja minulla käy usein niin, että kun olen "sortunut", menee helposti seuraavakin päivä pipariksi. Eikä se useinkaan jää siihen yhteen päivään...

Mikä ihme siinä on, että minun on niin hankala sallia itselleni sitä yhtä herkuttelua, sortumatta sitten muuhun mässäilyyn? Mitä kamalaa siinä nyt sitten on, vaikka seuraavana päivänä sortuisi? On siinä, koska minulla se menee mättämisen puolelle eikä kovin tervettä ole sekään.

Tiistain onnistumisiin lasketaan sekin, että pysyin ruokapäiväkirjassa silloin muun osan päivää. Eli en syönyt mitä vain, koska "illalla syön kuitenkin pizzaa enkä pysty tarkkaa kirjaa pitämään". Tämä on nimittäin enemmänkin sääntö kuin poikkeus minulla. Merkitsin pizzan salaatteineen kiltisti kirjaan ja arvioin sen ravintosisällön. Huonoa omaatuntoa tunsin tietenkin, koska tarkkoja lukemia ei ollut tiedossa, mutta en antanut sen nyt haitata itseäni. Oli niin mukava ilta!

Eilisen aikana en uskaltanut asiaa vielä hehkuttaa, sillä mitä vain olisi voinut tapahtua. Mielitekoja oli kyllä. Onneksi päivällä oli aika hierojalle, jotta tuli lähdettyä liikenteeseen jääkaapin houkutusten luota. Ja sain kuin sainkin pidettyä pintani loppuun asti.

No, nyt tunnen hyvää mieltä tästä onnistumisesta, enkä märehdi sen enempää mitä olisi voinut tapahtua.

Hyvä minä, harvinaista herkkua, mutta onnistuin!

Löytö: Uusi herkku!

Olen tutkinut paljon tässä muutaman vuoden sisään tuotteiden tuoteselosteita. Kalorit kyttään aina, vaikka se ei lienekään kovin tervettä...  Uudet tuotteet syynään myös tarkkaan ja välillä ne jäävät kaupan hyllylle, jos niissä on liikaa kaloreita, rasvaa ja/tai sokeria.

Makeutusaineisiin olen alkanut kiinnittämään huomiota. Tutkimusten mukaanhan esim. aspartaami ei ole meille ihmisille kovinkaan terveellistä. Monet tuotteet jätän kyllä nykyään suosiolla sinne kauppaan, mutta silti sorrun tuotteisiin, joissa sitäkin on.

Valion mehukeitot ovat esimerkiksi yksi tuote, jonka nappaan aina vähäkalorisempana (aspartaamilla makeutettuna) versiona hyllystä. Nyt sinne olikin ilmestynyt muutama uutuustuote ja tätä Karpalo-Kinuski keittoa oli ihan pakko ostaa. Koukkuun jäin! Oli NIIN hyvää!! Ostan takuulla vielä monen monta purkkia.

Iltapalaksi nautin mehukeittoa luonnon jugurtin kanssa.

170 g Eila A+ täyteläinen luonnon jugurttia
120 g Valion Karpalo-Kinuski mehukeittoa
12 g cashewpähkinöitä

Päälle sopii myös cashewpähkinät. Painelen pähkinät usein kämmenellä pöytää vasten muutamaan osaan, tuntuu kuin niitä olisi silloin enemmän ; )

Annos 131 kcal.
Annos pähkinöillä 199 kcal.

Mehukeitto + luonnojugurtti

Kotimaiset päärynät

Kaupasta tarttui mukaani ensimmäistä kertaa kotimaisia päärynöitä. Nam! Olivat kyllä herkullisen hyviä! Vaikka olivatkin jonkin verran ulkolaisia sisaruksiaan kalliimpia, nappaan tästä lähin pussiin kotimaisia aina, kun niitä tarjolla on. Makea ja vähäkalorinen herkku, suosittelen!

Päärynä:
Punnittu kuorineen  32 kcal/100 g
Kuorittu 36 kcal/100g

Kotimaiset päärynät

Itsensä tutkiskelua

Minä olen sellainen "ikuinen laihduttaja", silloinkin, kun pudotettavaa ei ole. Mietin syömisiäni paljon ja kyttään painoani. Sitten kun sorrun ylimääräiseen syöpöttelyyn, en "uskalla" mennä  vaa'alle ennen kuin olen taas palannut normaaliin rytmiin ja "tasoitellut" hieman. Nimittäin jos/kun vaa'an lukemat eivät ole suotuisat, vaikuttaa se mielentilaani isossa määrin.

Kun pysyn ruokarytmissä, terveellisissä valinnoissa, en ahmi enkä syö ruokapäiväkirjan ohi, olen hyvällä mielellä, nukun hyvin ja jaksan paremmin. Silti ylilyöntejä tulee, välillä harvemmin ja välillä useammin ja olo onkin sitten sen mukainen. Mikä ihme saa minut toimimaan välillä noin vaikka vaikutukset ovat huonot? Siihen en ole vastausta vielä keksinyt. Kerron heti, kun keksin.

Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että jokin "valmis" dieetti on oiva tapa sysätä laihdutusprojekti käytiin. Valmiilla ohjeilla on helpompi pysyä kurissa, on ne sitten tehnyt itse tai joku muu. Ja kun sitten saa nopeasti hyviä tuloksia, tulee hyvä mieli ja siitä jaksaa jatkaa. Mutta silloinkin pitää muistaa, että paluuta entiseen ei ole. Minähän en sitä aikoinani tajunnut, vaan oikeasti uskoin, että kahden viikon pikadieetti pelastaa kaiken, olen kunnossa ja voin taas syödä mitä sattuu ja milloin sattuu. Tyhmää ja noloa, mutta totta.

Uskon, että minulla tämä vuonna 2011 aloittamani dieetti onnistui juuri siksi, että en aloittanut mitään varsinaista dieettiä (laihduttamisen kylläkin), vaan tein sen elämäntapamuutoksen heti silloin. Tarkoittaen sitä, että noudatin heti ensimmäisestä päivästä alkaen ruokavaliota, jota noudatan edelleen. Alussa olin totaalisesti 4 kuukautta ilman mitään herkkuja. Jollain konstilla sitä pitää koittaa vanhoista, huonoista ja pinttyneistä tavoista eroon. Ja kyllä näitä herkuttomia kausia, lyhyempiä ja pidempiä, on mahtunut näihin vuosiin useita. Välillä on vain pakko pistää peli poikki.

Minä pistin dieetin alussa remontiin annoskoot, karsin epäterveelliset herkut pois ja laitoin ruokailurytmin säänölliseksi. Ruokavalio oli minulla valmiiksi jo monipuolinen ja monilta osin myös terveellinen, joten suurin haaste oli tietenkin epäterveellisten herkkujen, makeiden, suolaisten ja rasvaisten karsiminen pois.

Helpoin osa oli ruokailurytmi. Minä kun pidän syömisestä, niin on helpompaa, kun ruokaa saa usein, vaikkakin pienempiä määriä. Jos en huolehdi ruokarytmistä, verensokerini pääsee laskemaan liian alas ja se taas laukaisee mahdottoman ahmimisen, jota en pysty hallitsemaan. Yleensä, jos jokin ateria jää välistä ja vaikka seuraavalla aterialla söisin sitten kunnolla, vatsa on täynnä, jää kuitenkin tunne, kuin olisi kova nälkä. Silloin siinä menee kurkusta alas mitä vain saatavilla on. Nälkä on kasvanut liian suureksi.

Vaikein osa ehdottomasti oli herkkujen, etenkin makeiden pois jättäminen. Sokeri on minun huumeeni ja siksi olenkin lopettanut karkin syömisen kokonaan. Vaikka syönkin välillä muuta makeaa (jäätelöä, pullaa, keksiä ym.), pyrin välttämään niitäkin, sillä minulla 99 % varmuudella lipsahdus karkaa aina käsistä, joten yritän pitää itseni mielummin kurissa. En siis osaa ottaa sitä yhtä keksiä, vaan se laukaisee minulla heti tarpeen saada herkkuja lisää. Paljon.

Jos jotain olen elämässäni oppinut, on se, että se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi jollekin toiselle. Olen onnellinen, että terveellinen elämä on tullut osaksi omaa arkeani. Toivon vain, että oppisin olemaan armollisempi itselleni lipsahduksistani.

Hernesoppaa!

Tänään meillä oli hernekeitto päivä, tosin ilman pannukakkua tällä kertaa. Keitän sopan aina itse, ihan jo pelkästään siitäkin syystä, että en tykkää valmiista purkkikeitoista, koska niissä "liha" on pelkkää läskiä. Yök... Plussana maun lisäksi omassa keitossa (tällaiselle kalorikyttääjälle) on puolet vähemmän kaloreita, kuin valmiissa purkkikeitossa!

Minun Hernekeitto -reseptini menee näin:

1 pss (500 g) Papuska luomu, kuivattu ruokaherne
1 lihaliemikuutio
150 g sipulia
2 rkl (30 g) Dijon hunaja sinappia
3 l vettä
400 g naudan jauhelihaa 10%
n. 1 rkl meiramia

Huuhtelen herneet hyvin ja laitan kattilaan likoamaan runsaaseen veteen yön yli. Seuraavana päivänä huuhtelen herneitä vielä, lisään kattilaan 3 l vettä sekä lihaliemikuution. Annan kiehua hetken ja jos/kun pintaa nousee irtonaisia herneen kuoria, poistan ne reikäkauhalla. Sen jälkeen lisään mukaan pieneksi pilkotun sipulin ja keitto saa kiehua hiljalleen 1-1,5 tuntia.

Keittoon lisätään paistettu jauheliha, dijon sinappi ja meiramia maun mukaan (jätä pois, jos et pidä meiramin mausta). Annan kiehua hiljalleen vielä puoli puoli tuntia.

Ravintosisältö 55 kcal/100 g.


Hernekeitto, annos

480 g hernekeittoa
1 rkl (10 g) Turun mietoa sinappia (laitan sinappia vielä mausteeksi keittoon)
1 pala (19 g) Leivon Leipomon ruisvarrasta
4 g Oivariini, vähärasvaisempi
1 siivu (10 g) Oltermanni 17%
2 dl Eila laktoositon rasvaton maitojuoma

Annoksen ravintosisältö 429 kcal.

Hernekeittoa

Suppilovahverokeitto

Perheen miesväki on tänään poissa ja olen yksin kotona, joten sain nauttia myös päivällistä oman tahtoni mukaan. Yksin ollessani ruokani onkin yleensä kasvisvoittoista, joko jotain salaattia tai kasvisruokaa.  Tänään päivälliseksi herkuttelin kestosuosikkiani, suppilovahverokeittoa.

Olen todella surkea sienien kerääjä. En vain löydä niitä vaikka kuinka metsässä tarpoisin enkä sen puoleen kyllä hyvin edes sieniä tunne. Onneksi toreilla on myyjiä, jotka jollain ihmeen taidolla löytävät kantarelleja ja suppilovahveroita satoja litroja jostain.

Tässä eräänä päivänä ovikellomme soi ja ihana naapurini toi minulle ison ämpärillisen poimimiaan suppilovahveroita. Hän kuuluu juuri tähän eriskummalliseen ryhmään, jolla on kadehdittava taito löytää sieniä.

Suppilovahverot kuivaan syksyisin talvea varten. Minulla ei ole mitään kuivuria, vaan levitän saunan lauteille sanomalehtiä, niiden päälle talouspaperia useamman kerroksen ja sienet väljästi siihen päälle. Kuivumiseen menee jokunen päivä. Kannattaa pöyhiä sieniä välillä, kuivuvat paremmin. Kuivuneet sienet säilön lasipurkkiin, jossa on tiivis kansi.

Suppilovahverokeitto

1 l vettä
1 lihaliemikuutio
200 g polar 9% sulatejuustoa
30 g vehnäjauhoja
2 dl ruokakermaa 10%
25 g kuivattuja suppilovahveroita

Lisää kattilaan 9 dl vettä, lihaliemikuutio ja sulatejuusto. Kuumenna, kunnes juusto on sulanut ja liemi kiehuu miedolla lämmöllä. Sekoita vehnäjauhot 1 dl kylmää vettä ja lisää ohuena nauhana liemen joukkoon. Sekoita vispilällä. Lisää keittoon kuivatut, pieneksi murennetut sienet. Keitä miedolla lämmöllä 5 min ja lisää joukkoon ruokakerma. Anna keiton kiehua vielä hiljalleen 10 min, sammuta liesi ja anna hautua kannen alla 15 min. Nauti keitto kuumana.

Ravintosisältö 46 kcal/100g.


Suppilovahverokeitto, päivällinen

480 g suppilovahverokeittoa
1 kpl (57 g) rukiinen karjalanpiirakka Fazer
2 dl Eila laktoositonta, rasvatonta maitojuomaa

Annoksen ravintosisältö 376 kcal.



Supppilovahverot

 

Kebabsalaatti

Tänään herkuttelin lounaalla kebabsalaatilla. Kebablihan valmistan itse, se on helppoa ja mielestäni vielä monin verroin parempaa, kuin useimmissa kebabiloissa. Kannattaa kokeilla, onnistuu varmasti!

Kebabliha

700 g naudan jauhelihaa (rasvaa 10%)
30 g aromisuolaa
n. 2 rkl jauhettua mustapippuria
paprikamaustetta
chilijauhetta
(tabascoa)

Ainekset sekoitetaan keskenään yleiskoneella tai käsivatkaimella (taikinakoukut) hyvin, 5-10 min. Laita sekaan vaikka tabascoa, jos tykkäät tulisemmasta ja/tai valkosipulia, mikäli olet sen ystävä. Painele käsin massasta kunnolla ilma pois ja muotoile yhdeksi, käsivarren paksuiseksi pötköksi. Pötkö kääritään tiukasti folion sisään. Kannattaa laittaa useampi kerros foliota, itse laitan 3-4 kerrosta.

Pötkö uunipellille ja paistetaan uunissa 100 asteessa 4 tuntia.  Anna kypsän kebabin vetäytyä paistamisen jälkeen 30 minuuttia ja siirrä jäähtymään jääkaappiin.

Kebabliha kannattaa valmistaa edellisenä päivänä. Kylmästä lihasta on helppo veistellä juustohöylällä ohuita suikaleita. Voit lämmittää suikaleet uunissa 225-250 asteessa muutaman minuutin ennen syömistä tai paistaa niitä pannulla. Itse tykkään jälkimmäisestä vaihtoehdosta, jolloin pinta saa rapean paistopinnan.

Kebablihasalaatti

108 g jäävuorisalaattia
183 g tomaattia
22 g punasipulia
131 g kebablihaa
13 g kebablihakastiketta
60 g kermaviiliä (vähälaktoosinen, 3,5 % rasvaa)

Ravintosisältö/annos 375 kcal.

Aika herkullinen, vai mitä? Runsas ja  täyttävä sekä kaloritkin kohdallaan!



Kebabsalaatti



Sielu lepää

Olen visiitillä Porissa ja koska jalkani on kipsissä, ei mahdollisuutta Yyterin juoksulenkille ole. Sää kyllä on mitä ihanin, aurinko paistaa ja ilma on raikas. No, turha valittaa... Tilanne on nyt tämä ja piti keksiä jotain muuta.

Olen kotoisin täältä merenrannalta ja ystäväni kyyditsi minut katselemaan, kuuntelemaan ja haistelemaan merta. Lienette samaa mieltä, että näissä maisemissa sielu lepää.

P.S. Voit lukea jalkani "tilanteesta" postauksesta "Kaipaus lenkille" (4.10.2015) täältä, jos ihmettelet, miksi en voi mennä lenkille.


                                                               Mielen ravintoa

Pori, Kallo
Meri <3

Ystävällinen päivällinen

Tulin kylään erään ystäväni luokse ja kokkailimme yhdessä päivällistä. Maukasta salaattia raikkaiden hedelmien kera sekä lämmin savustettua kirjolohta. Nam, oli niin hyvää!

Puntaria minulla ei sentään ollut mukana, joten tällä kertaa jää kcal arvailujen varaan ; )

Helppoa ja herkullista!

Friends Dinner

Dieetin ja elämäntaparemontin alku

Palataanpa ajassa takasin vuoteen 2011. Hetkeen, kun sain mieheltäni kommentin kasvaneesta takalistostani sekä oman järkeni äänestä, tarpeesta tehdä asialle jotain.

Liityin tosiaan Keventäjiin heinäkuussa 2011. Tavoitteksi asetin 10 kg:n painon pudotuksen ja aikaa projektille oli 4 kuukautta. Päätin, että makeat herkut eivät ole sallittuja koko tänä aikana. Päivän sallittu energiamäärä oli noin 1.650 kcal, aivan tarkaa lukemaa en muista. Liikuntasuorituksilla sai lisättyä päivän energiansaantia eli jos esim. sauvakävelin yhden tunnin, sain syödä päivän aikana sen kuluttaman energiamäärän verran lisää. Itse olin niin kunnianhimoinen tavoitteeni kanssa, että en syönyt päivän aikana yli sallitun määrän vaikka olinkin urheillut.

Helpoin osa omalta kohdaltani oli se, että olin aloitttanut liikunnan (sauvakävely ja pyöräily) lisäämisen siinä kesän aikana, joten pohjakunto oli sentään jonkinmoinen. Kun dieetti sitten alkoi, kävin päivittäin pyörällä töissä (Matka/suunta oli 12,5 km. Aikaa pyöräilyyn kului yhteensä reilu tunti, liikuntapäiväkirjaan merkitsin päivän pyöräilysaldoksi 1 h; 30 min kevyttä- ja 30 min keskiraskasta pyöräilyä.), sauvakävelin reippaita, 8-10 km lenkkejä ja kävin työpaikan kuntosalilla lähinnä aerobisia (kuntopyörä ja crosstrainer) harjoituksia tekemässä. Töissä lopetin hissin käytön, kävelin aina portaita. Työmatkapyöräily loppui sitten loka-marraskuun vaihteessa, kun talvi teki tuloaan. Yleensä päivässä oli yksi liikuntasuoritus (esim. työmatkapyöräilly tai kävelylenkki), mutta jonain päivinä saatoin pyöräillä työmatkat ja vielä illalla käydä lenkillä.  Kävelylenkeillä minulla oli aina tehokkuuden lisäämiseksi mukana sauvat. Liikuntapäiviä pyrin pitämään viikossa kuusi ja harvoin niitä sitten vähempää olikin.

Ruokapäiväkirja, sitä noudatin tarkalleen. Keventäjien ohjelma antaa myös ehdotuksia päivän menuksi, mutta päätin aina itse päivän ruokani. Punnitsin kaiken syömiseni gramman tarkkuudella, lisäsin reilusti kasvisten ja hedelmien määrää. Olen aina tykännyt molemmista, joten kohdallani riitti, kun lisäsin niiden määrää ja vastaavasti pienensin muun ruoan määrää. Lautamalli nousi siis isoon asemaan omalla kohdallani. Lopetin napostelun aterioiden välissä sekä aterioita valmistaessa ja lisäsin veden juontia. Ateriarytmiksi muodostui aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Tämän olen todennut omalla kohdallani toimivimmaksi, mutta en ollenkaan allekirjoita, että se toimisi meillä jokaisella. Tässäkin asiassa tulee kuunnella omaa kehoa, mikä sopii parhaiten juuri itselle. Monelle varmasti sopii esim. 4-5 tai jopa vain kolmen (aamupala, lounas, päivällinen) aterian rytmi.

Dieetti lähti hyvin käyntiin, olin todella motivoitunut enkä kokenut (ihme kyllä) minkäänlaista vieroitusta sokerista. Luulen, motivaationi oli niin korkea ja halu onnistua peitti kaiken muun alleen. Ensimmäiset viisi kiloa lähtivätkin muutamassa viikossa, joka siis kertoo, että kehossa oli paljon nestettä. Loput viisi kiloa lähtivätkin sitten hyvässä, puolen kiilon viikkoa tahdissa ja näin ollen saavutin tavoitteeni paljon ennen määräaikaa. Noudatin kuitenkin dieettiä säntillisesti loppuun asti enkä sallinut itselleni herkkuja oman lupaukseni mukaisesti. Marraskuun lopussa sitten poikamme 4-vuotissyntymäpäivillä oli lupa herkutella ja siitähän se putki minulle taas jäi päälle... Tuli joulukuu ja "kyllähän sitä nyt saa (ja kuuluu!) ihmisen herkutella, kun on joulun aika", todistelin itselleni. Meni piparia, joulutorttua, suklaata ja vaikka mitä. Joka päivä. Lisäsin liikuntaa ja tarkkailin painoani kuitenkin koko ajan, olin nimitttäin päättänyt, että itseäni en enää kesäiseen kuntoon päästäisi. Ikinä.

Totuuden nimissä tunnistan, että kyllä paino kaksi kiloa joulukuun aikana nousi. Ennen joulua jo kuitenkin odotin malttamattomana pyhien päättymistä, sillä olin päättänyt aloittaa taas herkkulakon ja palata säntillisen ruokapäiväkirjan pariin. Muuten en sokeri- ja ahmimisputkeani poikki saisi. Tässä kohtaa joku voi tietysti ihmetellä, että eikö sitä vain olisi voinut aloittaa tai edes vähentää jo ennen joulua. Näitä kysymyksiä olen todellakin kysynyt itseltäni, mutta minä en vain pysty, sillä "hei, siinähän on joulu, ei kukaan voi olla ilman herkkuja" tai mikä tekosyy milloinkin on kyseessä. Ja minä kun en osaa nauttia niitä kohtuudella, vaan syön, syön ja syön, koska "lupa" on...

Kuitenkin jostain syystä tämä kesällä 2011 tehty päätös on ollut minulla se viimeinen ja pysyvä päätös. Vaikka olenkin lipsunut useita kertoja näiden vuosien aikana, olen saanut painoni pysymään kurissa. Kilon, kahden heittoja on paikoin ollut, mutta silloin viimeistään otan itseäni niskasta kiinni ja palaan arkeen. Paras motivaatio itselläni taitaa olla se kokonaisvaltainen hyvä olo ja pidän ehkä piirun verran enemmän itsestäni ja peilikuvastani.

Omaa hyvinvointia ei meille voi kukaan muu määritellä ja jokaisen tulee löytää omat hyvän olon mittarinsa. Oma terveys on kuitenkin se, josta meidän jokaisen tulisi huolehtia eikä siitä voi puolestamme tehdä kukaan muu. Terveellinen elämäntapa pitäisi olla nimenomaan tapa eikä siitä huolehtiminen omalta ole keneltäkään muulta pois. Se on kuin rahaa laittaisi pankkiin. Itseään (ja läheisiään) varten.

Pitäkää itsestänne huolta <3

Kurinalistin ABC

Riisipuuro

Sellaisena aamuna, kun sinulla ei ole kiire, keitä aamupalaksi riisipuuroa <3 Minä syön sitä muutenkin kuin jouluna, aamu- ja iltapalana ja joskus lounaaksikin.

Riisipuuron valmistus vain vaatii aikaa hieman enemmän, niin yleensä tätä herkkua tapaa meillä aamupalapöydässä viikonloppuisin. Riisipuuron keitän aina täysmaitoon, se ei vain yksinkertaisesti ole täydellistä muuten.

Sunnuntain aamupala

300 g riisipuuroa täysmaitoon keitettynä
1 g stevia-sokeria
Kanelia

2 dl vihreää teetä
1 tl hunajaa

Aamupala 317 kcal.

Riisipuuro

 

 

 

 

Paistetut kaneliomenat ja omenasoseet

Äitini kävi meillä ja toi tuliaisiksi ison korillisen omenoita. Meidän omassa pihassa ei ole ikävä kyllä yhtään omenapuuta, mutta onnekseni äidilläni on ja sato olikin aika hyvä, tosin kovin rupisia ja matosia oli suurin osa. Suoraan syötäväksi ei kuormasta montaa omppua jäänyt, mutta keitin sitten ihan perinteistä omenasosetta, kokeilin myös uuniomenasosetta ja leivottiin piirakka.

Harmikseni en huomannut ottaa kuvaa isosta pärekorista omppuineen, oli mahtavan näköinen, mutta laitan tähän nyt omenasoseen ja kaneliomenoiden helppoakin helpommat reseptit.

Omenasose

Omenaa
Kookospalmusokeria
Vettä

Kuori ja pilko omenat.  Itselläni oli 5 litran kattila aivan täynnä omenalohkoja (en huomannut punnita omenoita, mutta arvioisin, että niitä oli noin 2,5 kg) , johon sitten lisäsin kookospalmusokeria n. 1 dl ja 2 dl vettä. Keitin miedolla lämmöllä välillä käännellen/sekoittaen ja kun omenat olivat kypsiä, soseutin sauvasekoittimella, purkitin puhtaisiin rasioihin ja pakastin. Yhden purikin jätin tietenkin suoraan jääkaappiin, tulee heti käyttöön. Tämä on älyttömän hyvää puuron kanssa.

Ravintosisältö noin 50 kcal/100g.

Uuniomenasose

Omenaa
Intiaanisokeria
Kanelitanko
Vaniljajauhetta

Kuori ja pilko omenat. Lado omenalohkot, kookospalmusokeri ja kanelitanko uunivuokaan. Paista uunissa 150 asteessa noin 1,5 tuntia välillä sekoittaen. Tässäkään en huomannut punnita omenalohkoja, mutta arvioin niitä olleen suurin piirtein saman verran kuin omenasoseessa ja intiaanisokeria laitoin n. 1 dl. Kun omenat olivat kypsiä, lisäsin vaniljajauhetta ja soseutin kevyesti  vielä sauvasekoittimella. Purkitin ja pakastimeen odottamaan herkuttelua.

Ravintosisältö noin 50 kcal/100g.

Omenasoseet ovat tosi hyviä esim. puuron, luonnon jugurtin, rahkan tai vaikka pannarin kanssa.

Ravintosisältöä en pystynyt tarkkaan laskemaan, koska jostain syystä en punninnut omenoita soseita tehdessäni.

Itse tykkään enemmän näistä soseista kuin hillosta. Maistuu omenalta eikä sokerilta.

Paistetut kaneliomenat

400 g lohkottua omenaa
10 g kylmäpuristettua kookosöljyä
10 kookospalmusokeria
0,5 tl kanelia

Lisää lämpimälle pannulle kookosöljy sekä kookospalmusokeri, anna sokerin sulaa hetki. Varo, että sokeri ei pala. Lisää mukaan omenalohkot. Paista miedolla lämmöllä omenoita välillä käännellen. Kun omenat ovat pehmenneet lisää kanelia maun mukaan. Nautitaan lämpimänä.

Ravintosisältö 70 kcal/100g.

Itse tykkään syödä kaneliomenoita ihan sellaisenaan tai luonnon jugurtin kanssa. Lämmitän valmiita kaneliomenoita mikrossa hetken, jos syön valmiita omppuja vaikka seuraavana päivänä.

Omenasatoa.

Aurinkoinen lounassalaatti

Ulkona on niin kaunis ilma, aurinko paistaa ja luonto kylpee väreissä. Koska en pääse tämän kipsin takia ulos lenkkipolulle nauttimaan luonnosta, päätin tekaista itselleni värikkään lounaan, jonka nautin sitten tässä kotikeittiössä auringon paisteessa. "Same, same, but different", sanoisi isäni tähän.

Bataatti on herkullinen ja maukas, yksi suosikkini. Välillä on kausia, kun syön sitä paljon. Yleensä valmistan siitä ihan perinteistä sosekeittoa, mutta nyt mieleni teki jotain pureskeltavaa. Tämän salaatin alkuperäinen ohje oli joskus muutamia vuosia sitten Pirkka-lehdessä, mutta muotoutuu aina makuni mukaan. Kyytipojaksi kannullinen limeviipaleilla maustettua kylmää, raikasta vettä.

Aurinkoinen bataatti-juustosalaatti

52 g jääsalaattia
82 g kurkkua
25 g punasipulia

190 g uunissa paistettua bataattia
1 tl oliiviöljyä

50 g vuohenjuustoa (kevyt)
20 g sinihomejuustoa
20 g Valion mustaleima-juustoa

Herneenversoa

Uunibataatin valmistusohje:

Batattia
Tuoretta chiliä
Oliiviöljyä

Mausteita maun mukaan (suola, sipuli-/valkosipulijauhe, tuoretta valkosipulia, mustapippurirouhe, chilijauhe, rose-/viherpipppuri yms.). Itse laitoin tällä kertaa Pasta Basilico-mausteseosta sekä valkosipulijauhetta.

Salaatti:

Kuori ja pilko bataatti kuutioiksi. Poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi. Sekoita kulhossa pilkottu bataatti, chili, oliiviöljy ja mausteet. Paista bataattikuutioita uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia (kunnes ovat kypsiä).

Revi salaatti lautaselle. Kuori ja pilko kurkkua siihen päälle. Kuori punasipuli, halkaise ja leikkaa siitä ohuita siivuja salaatin päälle. Lisää salaatin päälle uunissa kypsytetyt bataattikuutiot.

Itse laitoin tällä kertaa myös vuohenjuustoviipaleet (4 kpl) ja sinihomejuuston folion päällä uuniin kypsymään/sulamaan. Voit myös paistaa juustot pannulla. Lämpimät juustot lisätään salaatin päälle. Koristele herneenversoilla.

Lounas 470 kcal.

Aurinkoinen bataatti-juustosalaatti

Aurinkoista, kirpeää syysaamua!

Vaikka vatsatauti on nyt selätetty vielä ei maistunut perinteinen puuroaamiainen, joten tekaisin itselleni hieman erilaisen aterian. Minun vatsaani ei tämä aamupala täyttänyt kuten puuro, nälkä kurni jo reilun tunnin päästä, mutta on ehkä sopiva ihmiselle, joka ei kaipaa niin tuhtia aamupalaa.

Aamupala

200 g luonnon jugurttia
100 g vadelmia
1 viipale Wasan Fiber Balance-näkkileipää
4 g oivariinia (vähärasvainen)
1 keitetty kananmuna
herneenversoa

2 dl teetä
1 tl hunajaa

Aamupala 331 kcal.

Jos joku huomaa jugurtissa vadelmien päällä sokeria, lankesin kokeilemaan nyt paljon mainostettua Karppisokeria, jossa kaloreita on 0. Laitoin tätä illalla vadelmien päälle, kun otin ne pakastimesta sulamaan. Sokeri ei ollut sulanut ollenkaan vadelmien päälle.. Mausta voin sanoa sen verran, että mielestäni ei juuri maistu miltään, ehkä siitä nyt hieman makeutta suuhunsa saa.

Aamupalaa.

Makeanhimo ja sen korvikkeet

Olen tässä pitkin päivää pohtinut makeanhimoani, kun Radio Rockin pojat keskustelivat aamulähetyksessä  Minttu Virtasen karkinkorvikkeista. Ilmeisesti tästä on ollut jossain lehdessä.

Sokeri on minun huumeeni. Sen suhteen en ole oppinut kohtuukäyttöä ja voin vannoa, että olen kyllä yrittänyt! En minä pienenä/nuorena ollut makean perään, mutta joskus aikuisiällä se lähti, luulisin että siinä 20-ikävuoden tienoilla. Määrät lisääntyivät kuin varkain ja on se sitten karkkia, kakkua, pullaa tai pannaria, ihan sama, kaikki käy! Menee pussi, jos toinenkin, lisäksi munkkia, suklaata. En vain osaa sanoa ei enkä osaa jättää siihen yhteen palaan suklaata tai yhteen keksiin.

Jos menen ostan vaikka munkkeja, ostan niitä useamman. Ja syön ne, yksi ei vain tunnu riittävän millään. Sitten ostan vielä jotain muuta makeaa. Määrät ovat valtavia. Jos olen kylässä/juhlissa, jossa pöydässä on useampia makeita herkkuja, en pysty ottamaan vain yhtä. Tai edes joka laatua pienen palan. En, vaikka olisin pyhästi juhliin lähtiessäni vannonut, että "saan ottaa vain yhtä" tai "saan ottaa kaikkia laatuja pienen palan". Kontrolli katoaa, otan kaikkia. Ja otan lisää. Sitten vielä lisää...

Tämän jälkeen varmasti arvaatte, millainen itseinho sen jälkeen iskee. "Miksi ei  pystynyt ottamaan vain yhtä palaa?" tai "Miksi piti taas mättää kaikkia niin paljon?". Nämä kysymykset ole esittänyt itselleni useasti ja tiedän, että tulen vielä monta kertaa esittämään...

Nyt olen ollut reilun vuoden ilman karkkia. Tulin siihen tulokseen, että se on minulle joko/tai. Olen näiden vuosien aikana yrittänyt kohtuukäyttöä. Ei onnistu sitten millään. Jos olen vaikka kolme kuukautta ilman makeaa, riittää sen jälkeen kaksi palaa suklaata hyvin tyydyttämään makeanhimoni. Mutta kun se ei jää siihen. Muutaman päivän kuluttua menee jo se pussi, toinen ja loppu on sitten historiaa...

Elokuussa 2014 sitten ilmoitin perheemme miehille, että tämä nainen lopettaa nyt karkin syömisen kokonaan. Poikani ihmetteli silmät pyöreinä, että "etkö sä äiti meinaa enää KOSKAAN syödä karkkia???" Näin minä olen ajatellut, en enää koskaan. Koska en osaa syödä kohtuullisesti enkä halua enää tuntea sitä inhoa ja pahaa oloa itseäni kohtaan, jonka se mässäily minulle aiheuttaa.

Syön kyllä muuta makeaa, leivonnaisia, jäätelöä, joskus keksejä. Ja tiedän, samaa sokeria kuin karkit. Mutta kaikkea on ole pystynyt vielä itseltäni kieltämään ja saan näiden herkkujen osalta kuitenkin helpommin kierteen poikki kuin karkin kanssa. Olen kuitenkin suurimman osan aikaa totaalikieltäytyjä näidenkin suhteen, koska en osaa niitäkään kohtuudella nauttia. Raakaa, mutta toimii minun kohdallani.

Hankalinta tässä on useimmiten muiden ihmisten ihmettely asiassa. "Miten niin et ota? Kyllähän sinä nyt voit syödä, koska olet noin hoikka". Miten minä siinä vaiheessa selitän ihmisille jotka osaavat ottaa yhden siivun pullaa, että minä en osaa ottaa yhtä siivua, että minä syön sitten puolikkaan tuosta pullapitkosta? Joskus kun yritän tätä selittää, on vastaus "sinulla varaa syödä vaikka koko pitko". Eihän kyse olekaan siitä, se nyt vaan ei ole tervettä syödä 3000 kcalin edestä makeaa yhdessä päivässä, oli sitten hoikka tai ei. Enkä minä olisi tämän kokoinen, jos sallisin itseni syödä makeaa mielin määrin haluni mukaan. Joskus pystyn kieltäytymään, joskus taas otan sitten sen siivun pullaa muita miellyttääkseni, selittelyiltä välttyäkseni tai ihan vain puhtaasta himostani makeaa kohtaan. Vaikka inhoan itseäni sillä hetkellä, koska olin päättänyt olla ottamatta ja tiedän mitä siitä kohdallani seuraa. Arvaatte varmaan, jääkö se siihen yhteen siivuun.

Entä sitten, vieläkö minun tekee mieli karkkia, kun olen ollut jo näin kauan ilman? Kyllä, todellakin. Välillä on aikoja, jolloin himoa ei ole juuri ollenkaan, välillä taas mieliteko on suunnaton.

Olen kehitellyt itselleni terveellisempiä vaihtoehtoja ja korvikkeita karkkiin. Selväähän on, että esimerkiksi salmiakkia ei voita mikään! Mutta aika hyviä vaihtoehtoja olen löytänyt.

Valmiissa protiini- ym. patukoissa on useimmissa todella paljon sokeria ja niissä joissa on vähän, eivät ole kyllä hyviä.  Esimerkiksi Atkinsilla on hyviä patukoita, jotka sisältävät sokeria vain muutaman gramman/100 g. Suosikkini on Chocolate Brownie jossa sokeria 1,8 g/100 grammassa.

Paras kaikista on kuitenkin oma "surrur-juomani" (poikani nimittää tätä näin, koska tehosekoittimesta tulee niin kova ääni, kun jäiset mansikat murskautuvat), fruitie, nice-cream tai miksi sitä nyt haluaa kutsua. Tämän voin vilpittömästi sanoa olevan täydellisen hyvää! Olen tehnyt tätä itselleni jo kymmenen vuotta, bongasin tämän Arnold'sin donitsipaikasta aikoinaan. Silloinen reseptini on tosin hieman muuttunut, jäiset mansikat ja banaani ovat säilyneet mukana, alussa mehukeiton tilalla oli Chiquitan mangomehua, mutta tätä ei ole enää kaupasta löytynyt ja koska mehukeittossa onkin vähemmän sokeria ja kaloreita, siirryin käyttämään sitä muutama vuosi sitten.

Mansikka-banaaniherkku, "surrur-juoma"

80 g banaania
150 g jäisiä mansikoita
130 g Valion sokeritonta mehukeittoa

Laita kaikki ainekset blenderiin ja sekoita tasaiseksi.

Herkku 143 kcal.

Mikäli haluat juotavan fruitien, lisää mehukeitto tai anna mansikoiden hieman sulaa.

Laitoin tähän kuvaan herkun suoraan blenderin kannussa sillä siitä sen yleensä suoraan lusikoin/juon sekä toisen kuvan jälkiruokamaljassa, jotta se olisi hieman esteettisemmin esillä :)

Herkkuja.

Kurinalaisuus hukassa!

Vatsatauti on hellittänyt, mutta olo ei ole kyllä läheskään normaali. Ruoka ei maita eikä oikein mitään meinaa jaksaa tehdä. Tosin tällä kipsijalalla lähes kaikki on hankalaa, mutta nyt ei vain jaksa senkään vertaa...

Olen sellainen, että kun pidän tarkkaa (minulla se tarkoittaa grammantarkkaa...) ruokapäiväkirjaa, sujuu syöminen järkevästi. Mutta kun poikkean tästä, saattaa muutama päivä ensin mennä vielä hyvin, mutta sitten se lipsuminen alkaa; napsin mitä sattuu ja milloin sattuu, annoskoot kasvavat ym. Nyt onkin sitten taas aika työ edessä, jotta pääsen "normaaliin rytmiin", kun tauti on selätetty.

Minä siis punnitsen jokaisen aterian, jokaisen suupalan, merkitsen ylös ja lasken kalorit. Tiedän, että kaikille ei sovi tämä tapa, mutta omalle kohdalleni olen sen todennut toimivimmaksi. Minulle sopii kuri ja hammastenkiristys, kunhan asetan sen itse itselleni. Jotenkin tällä tavalla on helpompi valvoa omaa syömistään ja ennen kaikkea pitää annoskoko kurissa. Itselläni lähtee todella helposti annoskoko kasvamaan. Vatsani on aikalailla pohjaton ja syön välillä todella paljon ja todella nopeasti. Siinä ei ruoansulatus ehdi mukaan, varsinkin kun syöminen on yleensä aikamoista ahmimista. Tästä seuraakin sitten fyysisesti vatsan kivistystä ja henkisesti pahaa oloa.

Normaalissa rytmissä päivittäinen ateriarytmi on seuraava:

aamupala (n. klo 7.30-8.30, riippuen miten herään)
välipala (n. klo 10-10.30)
lounas (n. klo 11.30)
välipala (n. klo 14-15)
päivällinen (n. klo 17)
iltapala (n. klo 20)

Nyt en siis ole muutamaan päivää kaloreita mittaillut enkä ruoka-aikoja noudattanut. Eipä ole mikään oikein maistunutkaan muutamaan päivään ja olenkin syönyt tasan sitä mikä on maistunut. Enimmäkseen se on ollut edelleen mehujäät, joita voisinkin sitten syödä vaikka kuinka ja monta. Ja onhan niitä mennytkin... Eilen sain päivällisellä syötyä muutaman perunan nakkikastikkeella ja illalla maistui mannapuuro mansikoilla, mutta aamupuuroa en ole saanut syötyä, en sitten millään. Eilen paistoin sitten aamupalaksi ihania lettuja (laitan niistä jossain vaiheessa teille reseptiä ja kuvaa) ja tänään sain syötyä vähän luonnon jugurttia, hunajaa ja pähkinöitä. Raikas ja kylmä on tehnyt tänään kauppaansa ja nautinkin päivällä syysauringossa tämän raikkaan välipalan (kahvi jäi kylläkin juomatta, sitä en ole myöskään moneen päivään pystynyt juomaan):

Raikas välipala

300 g verigreippiä
110 g appelsiini
2 dl kahvia
1 dl laktoositonta maitojuomaa

Välipala 128 kcal.

Raikas välipala

Juoksuharrastuksen startti

Vatsatauti ei olekaan omalta kohdaltani selätetty. Eilen iltapäivällä huono olo valtasi taas ja vessa on ollut paras ystäväni tänään. En jaksaisi kuin nukkua. Onneksi pakkasessa on vielä mehujäätelöitä, muuta en pysty syömään.

Liikunta on omalta osaltani ollut nyt pannassa jo useamman viikon, 6 viikkoa totaalista lepoa takana ja 5 viikkoa vielä edessä. Harrastan juoksemista ja nyt oikean jalkani kantapää on kärsinyt pahasta rasitusmurtumasta. Kantapää kipeytyi jo maaliskuussa, mutta sen epäiltiin olevan vain tulehtunut, joten siihen piikitettiin kortisonia, teetettiin erikoispohjallisia ja koko ajan kävin juoksemassa kipeällä jalalla.

Juhannuksen jälkeen sitten olimme viikonloppua viettämässä kotikaupungissani Porissa ja juoksentelin maailman kauneimmassa paikassa, Yyterissä. Käyn aina lenkillä Yyterissä Porissa ollessani ja tällä kertaa päätin juosta hiekalla paljain jaloin. No, sepä ei ollut kovin hyvä idea ja jalkani kipeytyi vielä pahemmin. Heinäkuussa jalka sitten magneettikuvattiin ja todettiin, että on murtunut. Vielä senkin jälkeen sain luvan käydä uimassa, töissä ym. ja muutaman viikon päästä sain ensin kainalokepit käyttöön ja siitä parin viikon päästä jalka kipsattiin. Nyt jalalle ei saa varata painoa ollenkaan, liikunnasta nyt puhumattakaan. Seuraava lääkärikäynti on 6.11. ja toivon totisesti, että jalka on lähtenyt paranemaan silloin.

Siihen olen jo latautunut, että tänä vuonna minä en juokse askeltakaan, toivottavasti sentään saan palata rakkaan harrastuksen pariin vielä joskus.

Juoksuharrastukseni starttasi muutama vuosi sitten eikä se todellakaan ollut rakkautta ensi askelilla. Kouluikäisenä tykkäsin koulun liikuntatunneilla lyhyistä matkoista, mutta pidemmät juoksumatkat olivat tervaa.

Olen käynyt sauvakävelemässä jo useamman vuoden. Lenkkinä kiersin samaa joko 8 kilometrin tai 10 kilometrin lenkkiä, kerta toisensa jälkeen, kesät, talvet, syksyt ja keväät. Olen hyvinkin suunnitelmallinen ihminen ja usein mietin jo sunnuntaina seuraavan viikon liikuntapäiviäni. Jos olen päättänyt käydä tietyn lenkin viikon tiettynä päivänä, on minun hyvin hankalaa luopua siitä, jos aikataulu ei annakaan sille aikaa. Tietynlainen kasvun paikka olisi kyllä tässä(kin) asiassa minulla... Mieheni sanookin, että minä en kestä yhtään, jos asiat eivät mene minun mieleni mukaan.

No, muutama vuosi sitten olin suunnitellut sauvakäveleväni 10 kilometrin lenkin. eräänä päivänä. Meillä oli kuitenkin jotain menoa sille päivälle, joten minun piti joko jättää lenkki väliin tai tehdä lyhyempi lenkki. Sehän ei minulle käynyt... Päätin, että kun juoksen ainakin osan lenkkiä, ehdin tehdä suunnittelemani pituisen lenkin. Juoksinkin koko matkan (10 km) ja olin yllättänyt, kuinka helposti se meni, jaksoin siis juosta koko matkan ja aikaa säästyi. Siitä aloinkin useimmiten juosta lenkkini, ihan vain aikaa säästääkseni. Hommasta en kuitenkaan tykännyt yhtään, kun kotipihasta lähdin, odotin vain koko matkan, että koska olen takaisin pihassa, jotta voin lopettaa tämän typerän touhun. Hommaa jatkui jonkin aikaa, kunnes huomasin, että juoksinkin lenkin jo paljon nopeammin, kuin ensimmäisellä kerralla. Silloin se minun rakkauteni juoksemista kohtaan taisi syttyä <3 On huippu hienoa huomata oman kehittymisensä ja juoksemisessa sen huomaa aika nopeasti.

Muistan ensimmäisen kerran, kun juoksin 20 km. Oli upea lämmin aamupäivä, minun piti aamupalan jälkeen lähteä vain pienelle lenkille, mutta juoksu kulki ja jalat veivät. Olin jo siinä vaiheessa ottanut musiikin mukaan lenkille ja jalat liikkuivat kuin itsestään. Oli mahtava fiilis saapua kotipihaan hikisenä auringon paahtaessa. En minä siinä vaiheessa edes tiennyt kuinka pitkän lenkin olin juossut, kävin myöhemmin samana päivänä mittaamassa matkan pyörälläni. Olo oli kyllä euforinen koko päivän!

Juokseminen on myös siitä ihana laji, että se ei vaadi isoja investointeja. Kunnon kenkiin sentään kannattaa panostaa, ihan omien jalkojen takia. Muistan, kun menin itse ostamaan sitten ensimmäisiä juoksulenkkareitani... Olin juossut jo jonkin aikaa aivan tavallisilla Reebokin gore tex-kengillä, jotka olivat tarkoitettu ulkoiluun/kävelyyn. Kaupoille menin Prismaan ja myyjältä kyselin mitä hän suosittelee. Myyjä kyseli missä juoksen, millaisia lenkkejä juoksen, kuinka pitkiä ja montako kertaa viikossa. Oli siinä myyjän ilme näkemisen arvoinen ja epäusko levisi naisen kasvoille, kun hän kysyi millaisilla lenkkareilla olen juossut ja osoitin jaloissani olevia kenkiä. Ihmetteli, miten jalkani eivät olleet kipeytyneet.  Mutta se tunne, kun ensimmäisen kerran lähdin juoksemaan uusilla Asicsen kengillä! Silloin tiesin, että kengillä todellakin on merkitystä! Se oli rakkautta ensi kosketuksesta Asicsen lenkkareihin <3

Minulla on yleensä kahdet lenkkitossut joilla juoksen. Nyt kaapistani löytyy kolme paria melkein uusia tossuja. Keväällä tossuja vain sattui osumaan eteen niin hyvillä tarjoushinnoilla, että en malttanut jättää ostamatta. Melkein käyttämättöminä ovat nyt kuitenkin olleet... Mutta mihinkäs ne nyt tuolta kaapista katoaisivat :)




Vaaleanpunainen kipsi oli ensin ja nyt mennään tällä mustalla.
Alhaalla sitten nämä keväällä hankitut herkut <3

Aurinkoinen tervehdys!

"Sateen jälkeen on aina pouta" vai miten se sanonta menikään. Meilläpäin oli ainakin eilen illalla/yöllä todella kova myrsky ja nyt mitä kaunein. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta!

Vatsataudista on kutakuinkin selvitty vaikka olo ei ihan normaali vieläkään ole. Aamuni alkoi kuitenkin perinteiseen tapaan, puurolla. Minä vain kaipaan sen puuron aamuni, nykyään.

Olin lapsesta asti sellainen, että minulle ei maistunut aamupala. Piti olla hereillä sen 2-3 tuntia, että jotain sai syötyä. Muistan, kuinka äitini usutti minua syömään edes jotain ala-asteen kouluaamuina. Yläasteella en sitten enää mitään syönytkään, kun huolehdin aamupalastani itse.

Aikuisikään saavuttuani nukuin aamuisin pitkään, varsinkin jos illalla ravintolatyöpäivän jälkeen lähdettiin ulos viihteelle ja voin kertoa, että näitä iltoja oli kyllä useita viikossa silloin 18-29 vuoden iässä. Todellakin liian usein, kun sitä näin jälkikäteen muistelee. Eikä siinä ollut ruokarytmistä tietoakaan. Jos menin aamulla töihin, "aamupala" syötiin lounasaikaan (se saattoi olla mitä tahansa sämpylästä pizzaan, ravintolan lounasruokaan tai vaikka munkki) ja jos menin töihin iltavuoroon, nukuin usein siihen asti, kun töihin piti lähteä. Silloin söin ensimmäisen kerran siinä klo 14-16 aikaan.

Aamupalan syömisen pakotin itseni oppimaan. Kun poikamme oli noin 1,5 vuotias, lähdimme aamupäivisin ulos siinä klo 10 aikaan. Kun olin herännyt klo 7, alkoi vatsani kaipaamaan aamupalaa juuri uloslähtemisen aikaan. Olinkin sitten kiukkuinen kuin ampiainen, kun tulimme sisällä ja sitten olisi vielä pitänyt ruokkia lapsi ensin. Tajusin, että minun vain on syötävä jotain ennen ulos lähtöä. Päätin opetella aamupalan syönnin ja mietin, että mitä minun tekisi eniten mieli aamulla, mitä voisi saada kurkustani alas herättyäni. Ei mitään, kaikki tuntuivat yhtä vastenmielisiltä, joten valitsin "sokkona" ja keitin itselleni puuroa. Pahaa teki, kun tunnin hereillä olen jälkeen aloin puuroa syömään, mutta olo oli kuitenkin hyvä, kun uloslähdön aika koitti. Sillä jaksoin joka aamu pitää kiinni aamupalan syömisestä ja muutaman kuukauden jälkeen olin tottunut siihen enkä olisi enää voinut kuvitellakaan, että en aamupalaa söisi. Sinnikkyys palkittiin =)

Tänään keitin itselleni ihanan kuohkean, vatkattavan kaurapuuron, jonka reseptin bongasin Terveelliset herkut-sivustolta (www.terveellisetherkut.fitfashion.fi). Oma reseptini menee näin:

Kuohkea vatkattu kaurapuuro

4 dl vettä
1 dl Alku sadonkorjuu-hiutaleita
13 g pellavasiemenrouhetta
80 g banaania
1 kananmunan valkuainen
kanelia
kardemummaa
vaniljajauhetta

50 g vadelmia
50 g pensasmustikoita

2 dl vihreää teetä
1 tl hunajaa

Keitän puuron (kaurahiutaleet + pellavasiemenrouhe) normaalisti kattilassa, lopuksi lisään maun mukaan kardemummaa, kanelia ja vaniljajauhetta sekä noin 45 g pilkottua banaania. Annan hautua vielä hetken. Käytän aina kardemummaa kokonaisena ja rouhin sen  itse morttelissa, jolloin kardemumman maku on parempi kuin jo valmiiksi jauhettuna.

Sitten vain vatkataan puuroa sähkövatkaimella ja lisätään vielä kananmunan valkuainen. Tämä on hyvä muistaa lisätä nopeasti sekaan vatkausvaiheessa, jotta valkuainen ei kypsy ja tule kokkareiseksi lämpimässä puurossa.

Päälle pilkoin loput banaanista ja tänään lisäsin vielä tuoreita vadelmia ja pensasmustikoita. Aamupalalla nautin aina myös kupin vihreää teetä, jossa 1 tl hunajaa.

Aamupala 332 kcal.



Kuohkea vatkattu aamupuuro + vihreä tee

Sysäys uuteen

Kaikki ei mene kuin Strömsössä, sanotaan. Ollaan tässä oltu perheen kanssa kovan vatsataudin kourissa viimeinen vuorokausi. Tänään onkin päivä kulunut toipuessa ja siinä sivussa siivotessa miten voimat ovat antaneet. Ruokailu ei siis ole mennyt kovinkaan hyvissä merkeissä, ainoa mitä olen saanut syötyä on mehujäät sekä muutaman hapankorpun. Aamupuuro ei kyllä ihan ensimmäisenä tullut mieleen...

Mutta kerron nyt jatkoa eiliseen aloitukseen:

Kesällä 2011 se sitten tapahtui, minun matkani startti terveellisempään elämään, henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tavoittelemista.

Kannoimme kaupasta ruokakasseja autoon, mieheni ja poikamme kävelivät takanani, jolloin mies sanoi pojalle, että "äidin takapuoli on sitten vähän levinnyt". Se iski kuin lekalla päähän! Tietenkin minä tiesin, että painoa oli tullut, olin painanut näin paljon vain silloin kun odotin poikaamme. Olin normaalipainon ylärajoilla. Tiedän, että joku nyt ajattelee, että mitä siitä poraamaan, mutta minulle se oli paljon se. Peili oli tietenkin kertonut jo pitkään karua näytelmää, mutta ainahan sitä pystyi peilaamaan itseään edes jotenkin edullisesta kulmasta. Vaatteet olivat kiristäneet jo pidemmän aikaa tai en ollut enää mahtunut niihin.

Kotona olin marraskuuhun 2010 asti, kun poikamme täytti 3-vuotta. Äitiyslomalle jäin ravintolapäällikön tehtävistä ja työpaikkani meni konkurssiin ollessani kotona, joten minulla ei ollut työpaikkaa jonne palata. Olin työskennellyt ikäni ravintolassa ja nyt halusin kokeilla jotain muuta. En halunnut enää vuorotöihin ja pääsinkin töihin erääseen vakuutusyhtiöön. Työt aloitin sitten marraskuun alussa 2010.

Äitiys- ja hoitovapaalla liikuin ahkerasti poikani kanssa ulkoillen. Teimme pitkiä kävelylenkkejä päivittäin vaunuillen, pyöräilimme , kävin salilla, sauvakävelin ja jumppailin kotona. Kun sitten aloitin työt, oli muutos melkoinen. Olin elämäni ensimmäisessä "istumatyössä". Jatkoin syömistä samaan mallin kuin kotona ollessani, jolloin olin kuitenkin liikkeessä koko päivän. Työpäivän jälkeen en enää jaksanut lähteä lenkille, halusin olla lapsen kanssa. Herkuttelu lisääntyi, perjantaina olin ansainnut karkkipussin ja suklaalevyn kera heittäytyä illalla sohvalle. Ja lauantaina. Ja sunnuntaina. Ja arkena työpäivän päätteeksi. Annoskoot ruokalautasella eivät ainakaan pienentyneet. Reilun puolen vuoden päästä olin sitten 10 kg painavampi ja kesällä mieheni ampui tuon totuuden ilmoille.

En minä siitä vielä muutosta aloittanut. Olihan kesä, jäätelön valtakausi. Ja minulla se ei tarkoita yhtä jäätelöä päivässä, vaan kahta, kolmea. Lisäksi aina "napostellaan" karkkia… Ja minulla napostelu ei koskaan ole muutamaa palaa, vaan aina kuluu se pussi, välillä toinenkin. Määrät ovat käsittämättömiä, tiedän sen itsekin. Heinäkuussa sitten yhtenä sunnuntaina kunnon" mättö"päivän (sisälsi ainakin lounaan jälkeen pullakahvit, kunnon pussillisen suklaalla kuorrutettuja pähkinöitä, mäkkärin hamppariaterian + pirtelön ja oksennuksen partaalla suuhun  tungetun Tuplan) jälkeen kipusin vaa'alle, otin tietokoneen ja ostin itselleni Keventäjien jäsenyyden. Siitä se sitten lähti, päätös oli tehty.

Ei tämä helppo taival ole ollut ja karikkoja tulee matkalla vastaan tulevaisuudessakin. Mutta minä opettelen enkä voi todellakaan sanoa, etteikö vastoinkäymiset minua lannistaisi. Minä kuitenkin olen oppinut jo hitusen armollisuutta itsenäni kohtaan vaikkakin vain hyvin pienen. Tätä tietä kuljetaan ja siitä tulen teille kertomaan.

 

 

Avausraita

Tervehdys kaikki ihanat ihmiset <3

Tänään, 1.10.2015 minä aloitan ihkaoman blogini. En ole mikään tietotekniikan nero, kehittelen blogia koko ajan toimivammaksi... Toivottavasti viihdytte tarinoideni ja turinoideni kanssa. Tästä se alkaa:

Minun pysyvä elämäntapamuutokseni sai alkunsa heinäkuussa 2011. Siitä on kuljettu pitkä tie tähän päivään.

Harrastin liikuntaa nuorempana satunnaisesti, milloin minkäkin innostuksen sysäämänä. Olen rullaluistellut, jumpannut, käynyt salilla, harrastanut vesijumppaa ja uintia, mitä milloinkin.

Dieetti, niitä minä olen kokeillut laidasta laitaan, kaalisoppa-, vissy-, lentoemäntädieettiä ym. millä  lehdissä on lupailtu ihmeitä ja on laskettu painonvartioiden pisteitä. Kaikki nämä ovat olleet lyhyitä muutamien viikkojen kokeiluja. Mahtoiko pisin kestää peräti kuukauden. En minä koskaan ole ollut ylipainoinen (paitsi kesällä 2011 olin siellä rajoilla, jos painoindeksillä mitataan), mutta en kyllä tyytyväinenkään omaan vartalooni. Välillä oli parempia kausia, olin vähän paremmassa kunnossa, jolloin peilikuvaani saatoin katsoa jotenkin hyväksyvästi, mutta useimmiten liikaa on ollut "siellä sun täällä".  Aina uuden ihmedieetin aloittaessani ajatuksena oli, että sen jälkeen olen hyvännäköinen ja kroppa on kunnossa. Minä ihan oikeasti uskoin niin, kerta toisensa jälkeen!

Olen perinyt isäni geenit, ainakin ruumiinrakenteen eikä minulle taida joka pala ruokaakaan heti kroppaan tarttua. Olen kohtalaisen pitkä naiseksi, 172 cm ja teininä olin kyllä hoikka/laiha. Minä olen aina tykännyt ruoasta ja syönyt sitä paljon, oikeasti paljon. Nuorena 20 perunaa (puhutaan ihan normaalikokoisista perunoista) ja jauhelihakastiketta meni yhdeltä istumalta. Siinä sitä sitten sukulaiset ihmettelivät mihin tuo ruoka oikein menee. Nuorena en ollut makean enkä roskaruoan perään ja se taisi pelastaa kilojen kertymiseltä.

 

Minulla on eräs miespuolinen ystävä, joka vuosia sitten valitti minulle, kun vaimoke oli päästänyt itsensä lihoamaan. Kysyin häneltä silloin, että voisiko hän sanoa siitä naiselleen, että tämä häiritsee häntä. Ei kuulemma. Vannotin silloin omalle miehelleni, että hänen tulee minulle sanoa, jos/kun minulle käy näin joskus enkä itse sitä halua itselleni myöntää. Se totuuden päivä koitti minulle sitten kesällä 2011. Siitä kuulette lisää huomenna!

Terkuin Leena