Ihana arki

Sanotaan mitä sanotaan, mutta minusta arki on kyllä ihanaa <3. Loman/vapaiden jälkeen on ihana palata arkeen ja itse ainakin kaipaan arjen rutiineja. Syksy oli piinallinen, koska olin kotona niin pitkään ja vielä tekemättä juuri mitään. Voin kertoa, oli huippua palata takasin töihin marras-joulukuun vaihteessa! Vaikka välillä aamulla patittaa lähteä, on kiire ja monta asiaa tekemättä, silti olen sitä mieltä, että arki vaan on ihanaa.

Kun olin syksyn täällä kotosalla, mihinkään ei päässyt ilman jonkun muun apua, eikä oikein mitään saanut tehtyä, on ollut mahtavaa lähteä pojan kanssa työ- ja koulupäivän päätteeksi uimaan, ruokakauppaan ihan itsekseni tai piipahtaa pojan kanssa kaakaolla kahvilassa. Meidän ihmisten pitäisi nauttia enemmän arjesta ja sen pienistä iloista, sillä sitähän tämä elämä kuitenkin suurimmalta osin on.

Itse tykkään pakata eväitä töihin. Ilonsa kullakin ;). Eilen paistoin kebablihan valmiiksi ja luvassa onkin ainakin parina päivänä lounaaksi kebabsalaattia. Eväät pakkaan yleensä töihin niin, että mukana on monta pientä rasiaa, joista sitten rakentelen lounaalla annoksen. Kattaus kun on puoli ruokaa, enkä tykkää syödä salaattia, jossa kaikki ainekset ovat liiskautuneet sotkuksi..

Tämän päivän evässalaatin ainekset oli punnittu erikseen, annos 303 kcal. Lisäksi välipalana 121 g tuoretta ananasta, 20 g pähkinäsekoitusta ja banaani (200 g), jonka popsin sitten ennen salille ja uimaan menoa. Aamupäivällä hörpin lisäksi kupin kahvia + maitoa. Tässä paketissa kahvin kanssa yhteensä 639 kcal.

Huomenna lähtee samaa settiä töihin evääksi. On kyllä niin herkullinen ja täyttävä salaatti! Koska olen jäänyt koukkuun noihin pähkinöihin, olen pakannut töihin valmiiksi useamman pienen rasian (sis. 20 g pähkinäsekoitusta). Sepä niissä vain tietysti on paha, että ei syö kaikkia saman päivän aikana... Niinkin on käynyt.

No, tänään aamulla kipusin odottavaisena vaa'alle. Mitäh?!?!?! Painoa oli tullut LISÄÄ 100 g. Jouduin kyllä hetken keräilemään itseäni, mielessä kävi jo päivän treenien väliin jättäminen, karkkipussiin tarttuminen ja monet muut mustat ajatukset. Eihän se paljoa ole, mutta kun tässä nyt pitäisi olla päinvastainen suunta... Kyllä riepoi ja kunnolla, mutta sain kuin sainkin toteutettua päivän suunnitelmien mukaan. Sitten en kyllä mene takuuseen toimistani, jos viikon päästä ei ole toinen ääni kellossa. Ei siis niin mukava aloitus päivälle, mutta töissä oli mukavaa ja vaikka ajellessani töiden jälkeen hallille mielessä kävi kaartaa suoraan kotiin (olisi ollut niin monta asiaakin tehtävänä.. Mukamas), mutta olihan se olo taas kaikkensa antanut ja mielettömän hyvä kovan treenin jälkeen. Huomenna välipäivä ja pitänee ottaa vähän maltillisemmat liikunnat sitten ke, to ja pe.

Viime vuoden vanhat väännöt ja uuden vuoden uudet kujeet!

                                                           Mahtavaa Uutta Vuotta!!!



Terveellinen Tammikuu

Vuosi hujahti loppuun ihan ohi mennen. Palasin töihin 30.11. ja vaikka lyhyttä työpäivää (osittainen sairausloma) teenkin, oli siinä arkeen totuttautumista. Päätin jo ennen töiden alkua, että panostan nukkumaan menemiseen, en siis roiku netissä iltakaudet tms. Petiin kipaisen ajoissa ja koitan hetken lueskella kirjaa tai lehteä, mutta tietsikkaa tai i padia en mukaan ota. Ihan hyvin olen saanut pidettyä lupauksestani kiinni :)

Jalka on edelleen kipeä, välillä s*#¤*nan kipeä. Perjantaina, 8.1. matkaan taas Helsinkiin lääkäriä morjestamaan. Ei tällä koivella kyllä lenkkeillä, ei edes ulkoilla. Olisi kyllä mukavaa, jos tästä jossain vaiheessa pääsisi ulkoliikuntaa harrastamaan.

Töiden alettua pysyin vielä melko lailla hyvässä suhteessa ruokaan, vaikka kyllä se lipsuminen alkoi jo marraskuun puolella. Homma lähti sitten ihan lapasesta siinä jossain vaiheessa vaikka lupaukset itselle olivat jotain aivan muuta. Esim. joulutorttuja söin joulukuun aikana niin paljon, että jouluna en sitten saanut niitä enää syöty yhtään! Että sellaista. Uimista, vesijuoksua ja kuntopyörää poljin ahkerasti, mutta joulun alla tuli siihenkin hommaan viikon tauko, koska "oli siinä niin kiirettä joulun yms. kanssa". Niinpä niin. Jokainen osaa varmasti aistia sarkasmin tuosta...

Tapaninpäivästä sitten palasin ruotuun ja maanatain punnitus oli karua katsottavaa... Paha mielihän siinä tuli, totuus kirpaisee. Kun sen lukeman näkee omilla silmillään ei enää selitykset auta. Pari kiloa on tullut ja ihan jäädäkseen, ei siis mitään pikku turvotusta. Uuden vuoden aattoillan annoin luvan mennä läpi sormien ja tulevana tiistaina on luvassa ravintolaillallinen perheen kera. Hääpäivää vietetään, silloin perinteisesti käydään ulkona koko perhe syömässä <3. Sitten pitäisi olla homma purkissa ja Terveellinen Tammikuu jatkuu keskeytyksettä. Herkuton Helmikuu siihen jatkoksi olisi suunnitelmissa..

Jaa että mitkä ovat fiilikset? Nyt kyllä todella hyvät, tsemppi on päällä. Mutta rehellisesti voin sanoa, että helppoa ei tule olemaan. Kyllä ne kymmenet ja kymmenet joulutortut, suklaat (olen muuten (pahaksi onneksi :) ) löytänyt pari uutta mielettömän hyvää herkkua, sokeritonta suklaata!), kakut ja muut makeat ovat tehtävänsä tehneet ja vieroitus ei todella tule olemaan helppo. Katselin tuossa vanhoja valokuvia kesältä 2014, niin siinä sitä motivaattoria olisi. Pitänee käydä vilaisemassa niitä kuvia päivittäin...

Senkin totesin taas tuossa, että ruokavalio se vaan on se, millä paino kurissa pidetään. Joulukuussa aloin napostella kaikenlaista... Pähkinöitä meni useampi kourallinen päivässä. No, niitä kun pitkin päivää vetää posket pullollaan, on 2000 kaloria aika ripeästi täyttä. Jo pelkästään niistä. Iltapalalla siivuttelin juustoa muuallekin kuin pojan leivän päälle. Kun tein ruokaa, oli "pakko" maistella koko ajan.  En usko, että maailmasta löytyy sellaista ihmistä, joka pysyisi urheilemaan niin paljon, että voisi syödä mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa. Jos sellainen ihminen on olemassa, niin onnittelut hänelle.

Joulukuussa en ruokia punninnut, saatikka laskenut kaloreita. Viehän sekin touhu taas aikaa, kun niitäkin tässä kyylätään, mutta homma menee mulla jo niin tottuneesti "toisella kädellä", että en siitä kyllä mitään stressiä pode.

Olen minä pohtinut tässä menneinä päivinä myös sitä, että onko tässä mitään järkeä. Pitääkö sitä sitten painaa tietyn verran, kroppa olla tietyn näköinen, kun en kuitenkaan ole mikään missi muutenkaan. Selluliittia on joka tapauksessa, eikä tämä naamavärkkikään tästä muuksi muutu. Iästä nyt puhumattakaan. Vastaus kysymyksiini on kuitenkin kyllä. En tiedä onko päässäni jotain vikaa, mutta minä vain olen onnellisempi, kun peilikuvani miellyttää minua itseäni. Ja näissä kiloissa se ei miellytä.

Jos tässä jonkin lupauksen itselleen voisi uuteen vuoteen antaa, minun pitäisi kyllä osata höllätä tuon treenamisen kanssa. Aina ei tarvitse mennä sata lasissa, vaan välillä voisi polkea vaikka tuota kuntopyörää ihan rauhalliseen tahtiin. Sain muuten naapurilta kuntopyörän lainaan, niin ei tarvitse aina salille lähteä :). Huippu kiva homma! Olen sellainen, että mun treenikalenteriin ei hirveästi mahdu niitä palauttavia ja rauhallisia treenejä..

Ilmoittauduin muuten sellaiseen uinnin tekniikkakurssille, haluaisin oppia uimaan vapaauintia. Ja rintaa ihan oikeaoppisesti. Homma kestää vain 5 kertaa, tunti kerran viikossa. Haluaisin joskus suorittaa triatlonin, sellaisen jonkun lyhyemmän version. Jos tällä jalalla nyt vielä joskus juoksemaan pääsee..

Tänään olikin vuoden eka treenipäivä. Tapaninpäivästä aloitin kovalla tempolla ja uuden vuoden aatto oli välipäivä. Heti ensimmäinen päivä piti jatkaa, mutta niin vain 3 päivää vierähti ilman liikuntaa. 1. päivä kului siivotessa, siinä vierähtikin 9 tuntia. Siivosin joulun pois nurkista, kuurasin kaappeja, järjestin lipastojen laatikoita, vaihdoin lakanat, järjestin tavarat paikoilleen, pesin pyykkiä. Tervetuloa ihana arki <3.

Eilen olikin sitten kaikenmoista  muuta säätöä, kaupassa käyntiä, poika kuskattiin Poriin mummilaan ym. Iltapäivällä tapasin ihanan ystäväni ja siinä vierähtikin 3 tuntia. En tuntenut morkkista vaikka suunniteltua kuntopyöräilyä en toteuttanutkaan, niin hyvä mieli jäi ystävän näkemisestä <3.

Ruokailun kanssa olen kuitenkin ollut tarkkana, joten saapa nähdä mitä huomenna aamulla puntari näyttää. Kyllä hermoja koetellaan, jos grammaakaan ei ole lähtenyt.. Tänään olin hallilla tehotreenissä, ensin salilla reilun tunnin (45 minsaa kuntopyörää > 20 km ja päälle vatsatreeni + punnerrukset) ja sitten uintia 45 minsaa. Oli kyllä mehut pois mimmistä, kun kotiin pääsin, mutta niin mahtava olo!

Huomenna sama homma töiden jälkeen (nyt kun poika on mummilassa, on aikaa treenata pitkän kaavan mukaan), tiistaina lepoa. Ke, to ja pe olisi ajatuksena treenata, la välipäivä ja sunnnuntaina sitten taas läski liikkeelle ja hiki pintaan.

Jouluksi valmistin niin herkullisen hyviä, sokerittomia After Eigtejä! Resepti oli Kunto Plus lehdessä. Olivat niin hyviä, että useampi herkku meni kerralla... Nämä kelpasivat muillekin vieraille ja naapureille :).

Koska en "karkkikarkkia"  syö, metsästin sokeritonta suklaata näihin. Prismasta löysin tuon Brunbergin tumman suklaan (stevialla makeutettu) ja Tampereen joulutorilta Dammenbergin maitosuklaata. Molemmat taivaallisen hyviä, jopa niin hyviä, että poikanikin tykkäsi!

Tässä ohje makupalojen tekoon, kaloreita en niistä ole laskenut... Se on kyllä ajatuksissa tehdä, viimeistään, kun niitä joskus uudelleen (ja aivan varmasti) teen.

After Dinner/Eight

Täyte:

160 g cashewpähkinöitä
2 rkl kookosöljyä
10 tippaa piparminttu-uutetta (itse taisin laittaa kyllä enemmän)
1 dl sokeroimatonta mantelimaitoa
3 rkl agavesiirappia

Kuorrutus:

200 g sokeritonta suklaata

Liota cashwpähkinöitä  runsaassa vedessä 30 minuuttia. Kaada vesi pois ja mittaa kaikki täytteen ainekset monitoimikoneen kulhoon. Jauha tasaiseksi massaksi.
Sulata suklaa. Levitä silikonivuokiin ohut kerros sulatettua suklaata. Laita hetkeksi pakkaseen, jotta suklaa kovettuu. Lisää täytettä ja pakasta 15 minuuttia. Lisää vielä sen jälkeen täytteen päälle sulatettua suklaata niin, että se peittää myös reunat. Laita pakastimeen kovettumaan. Irrota konvehdit varovasti vuoasta ja säilytä jääkaapissa. Nauti <3.

Kuulumisia ja muutakin

Kiirettä on pitänyt viikon ajan. Mitä se sitten onkaan, kun ensi viikolla palaan töihin ;).

Viikonloppuna tuli lunta! Meillä räntää alkoi satamaan jo perjantaina ja lauantaina-aamuna maa oli saanut kauniin lumipeitteen. Minä en vain vieläkään ole oikein ulkoilukunnossa ja se harmittaa. Pystyn kyllä tässä kotosalla jo liikkumaan hyvinkin kengät jalassa, mutta kyllä jalka sitten ilmoittaa heti illalla, että liika on liikaa.

Lauantaina siivosin koko kämpän ja sunnuntaina koti täyttyi iloisista vieraista, jotka saapuivat juhlimaan meidän pojan 8-vuotissyntymäpäivää. Päivä oli ihana <3, jalkani ei vain ollut samaa mieltä illalla ja särky olikin sitten melkoinen. Juhlat jatkuivat vielä tiistainakin, pienemmässä mittakaavassa tosin, mutta eipä tykännyt kantapää siitäkään. Ihme "tyyppi".

No, nyt relaillaan nämä viikon muut päivät. Ja hei, olen käynyt vesijuoksemassa jo jokusen kerran! Huippua! Eilen oli sitten ensimmäinen tehotreenipäivä, mitä, yli neljään kuukauteen. Tai voiko sitä nyt tehotreeniksi kutsua, mutta ainakin tämän hetkisen mittapuun mukaan kyllä.

Aamulla lähdin kohti uimahallia. Ensin menin kuntosalin puolelle polkemaan kuntopyörää ja treenaamaan ylävartaloa. Se tunne, kun Ville Valo laulaa i podissa nopeatempoista laulua, hikipisarat tulevat otsalle ja läski palaa. Voi, miten olen kaivannut sitä! Salin jälkeen menin vielä vesijuoksemaan ja päälle kunnon löylyt sekä venytykset saunan puolella. Kotiin, perunat kiehumaan ja kyllä siinä ruoka maittoi.

Totuuden nimissä on tunnustettava, että kyllä se lähteminen uimahallille on nihkeää ollut tässä viikon aikana, kun luvan lääkäriltä sain. Olen kuitenkin lähtenyt ja olo on tietenkin ollut mitä parhain aina käynnin jälkeen. Kyllä se siitä vain lähtee, kun pakkaa eväät treenikassiin, heittää kassin olalle ja lähtee. Sitten ei voi enää perua :)

Eilinen treeni kyllä antoi sen verran potkua, että uskon (ainakin toivon), että sain taas kipinän päälle. Hieman yksipuoliseksi tämä saattaa käydä, kun ei muuta saa tehdä, mutta en piittaa nyt siitä. Eiköhän sitä ulkoilemaankin pääse jossain vaiheessa.

Syömisetkin ovat karanneet aivan käsistä, pyhistä lupauksistani huolimatta. Jospa nyt tämä homma palautuisi kuosiin? Nyt en sano muuta kuin että toivon niin. Turha lupailla mitään, katsotaan kuinka muijan käy...

Eilen muuten kun olin hallilla aamupäivällä, saapui sinne koululaisia uimaan. Kuuluivat olevan viidesluokkalaisia eli 11 vuotiaita. Iloista porukkaa ja taitaviakin olivat, kun siinä pääedellä hyppyä ja sukeltamista harjoittelivat viereisellä radalla. Pistin vain surullisena merkille, että moni, niin tyttö kuin poikakin, olivat ylipainoisia enemmän tai vähemmän. Mikä meitä vanhempia oikein vaivaa? Palkitsemmeko lapset liian helposti kiireen keskellä herkuilla, kun oma aika ei riitä? Millaista ruokaa me lapsillemme syötämme?

Ihana omena

Omppu on vaan niin hyvää. Se on hyvää sellaisenaan, paistettuna, soseena, miten vain.

Annoksen ulkonäkö on jo puoli ruokaa, siitä ei pääse mihinkään. Olin muutama vuosi sitten kampaajalla. Istuessani käsittelyssä yksi liikkeen kampaajista oli tauolla ja söi välipalaa. Bongasin jo kaukaa herkullisen näköisen annoksen hänellä ja oli pakko kysyä, mitä hän syö. Annos näytti taivaallisen hyvältä. Tämä kyllä todistaa, että yksinkertaisilla aineksilla saa aikaiseksi nopeasti ja vaivattomasti erittäin hyvännäköisen ja -makuisen annoksen.

Tarvitaan vain omenaa, rahkaa, kanelia ja pari minuuttia.

Omppuherkku

110 g kuorittua omenaa
90 g rasvatonta rahkaa
kanelia

Kuori ja pilko omena. Notkista rahkaa hieman sekoittamalla sitä, lisää sitten omenoiden päälle ja ripottele vielä kanelia maun mukaan. Herkuttele.

Annos 81 kcal.

Hyvät uutiset ensin ja viimeiseksi

Tänään lähdin sitten pilkkopimeässä aamulla klo 6.40 kohti Helsinkiä ja Omasairaalaa. Kävin kuvauttamassa koipea ja lääkärin vastaanotolla.

Jalka on särkenyt aika paljon tässä viime päivinä ja pelkäsin pahinta. Magneettikuva kuitenkin varmisti kantapään murtuman parantuneen täydellisesti! Jes!!  Sitten se Mutta. Kantakalvo on tulehtunut todella pahasti ja lääkäri ei antanut vieläkään lupaa mennä töihin. Viikolla jatkoi "lomaa". Mutta nyt olen kyllä erittäin toiveikas, että maanantaina 30.11. menen töihin :).

Kipsistä kun pääsin eroon, niin nyt jalassa pidetään öisin hökötystä, joka venyttää kantakalvoa. Saapa nähdä miten saa nukuttua. No, kaikkeen tottuu. Myös tulehduskipulääkekuuri aloitettiin, nyt alkuun 3 viikkoa ja jatketaan tarvittaessa. Ortopedi kertoi, että näitä kantalavoja keikataan todella harvoin, mutta sitä ei vielä voida sulkea minun kohdaltani pois. Yritän kuitenkin olla murehtimatta sitä nyt. Kortisoniakaan ei piikitetä, onneksi. Vähän pelkäsin sitä. Tämän(kin) vaivan hoito on pitkä prosessi. Seuraavan kerran vastaanotolle vasta tammikuussa, jos ei tarvetta aiemmin ole. Toivottavasti ei ole.

Ja sitten se toinen paras uutinen. Sain luvan aloittaa uimisen ja vesijuoksun sekä kuntopyörääkin saa polkea kevyesti ilman poljin lukkoja!!! Jihuu! Huippu fiilis!

Huomenna uimaan (jos flunssa ei iske) :)!

 

Kasvata itse herneenversoa

Herneenverso on kevyt, mieto ja maukas lisä salaattiin, leivän päälle tai ihan vain ruoka-annoksen koristeeksi. Muutama vuosi sitten olin kylässä erään ystäväni vanhempien luona ja hänen äitinsä oli laittanut useampaan ruukkuun keittiön ikkunalle kasvamaan näitä herneenversoja. Siinä sitten jutellessamme, napsin yhden ruukullisen suihini :). Häneltä sainkin vinkin kuinka helppoa näiden kasvattaminen on ja sen jälkeen keittiössämme on melko usein kasvamassa ainakin yksi ruukullinen tätä herkkua.

Tarvitaan vain kuivattuja herneitä, multaa ja sopivan astian. Käytän Papuskan luomu herneitä, niistä keittelen myös hernekeiton, jonka ohjeen löydät täältä.

Liotan (ei välttämätöntä) kuivattuja herneitä yleensä ensin tunnin/pari kylmässä vedessä. Astiaan/ruukkuun vähän multaa pohjalle, liotetut herneet siihen päälle ja kevyesti multaa vielä päälle. Mitä enemmän multaa päällä, sitä kauemmin itäminen kestää. Laitan muovikelmua vielä päälle, itäminen alkaa näin nopeammin (muutamassa päivässä). Muistaa vain pitää mullan kosteana. Reilun viikon-kahden viikon kuluttua "sato" on valmis.

Kevyitä nautintoja

Olen nyt herkutellut tässä muutamana päivänä niin herkullisilla annoksilla, että aivan pakko jakaa.

Yhtenä päivänä ihana naapuri kiikutti taas ovelle ison kasan superfoodeja, suppilovahveroita. Osan kuivasin talven varalle, mutta päätin tehdä tuoreista sienimuhennosta. Kaveriksi paistoin suomalaista kirjolohta ja pakkasesta Apetitin kruunuvihanneksia. Ai että oli herkullinen lounas!

Paistettua kirjolohta ja suppilovahveromuhennosta

150 g tuoreita suppilovahveroita
50 g sipulia
50 g ruokakermaa Arla 10%
suolaa ja pippuria

190 g kirjolohta
sitruunasormisuolaa Pirkka
150 g Apetit kruunusekoitus

Pilko sipuli ja sienet pieneksi. Kuullota ensin  pannulla hetki sipulia ja lisää sitten sienet. Paista miedolla lämmöllä, kunnes sienistä on neste haihtunut. Mausta ja lisää kerma. Anna hautua.

Paista toisella pannulla kirjolohen filee ja mausta. Itse tykkään tuosta Pirkan sitruunasormisuolasta. Hienonnan sen morttelissa "jauhoksi" ja ripottelen päälle.

Keitä kasvikset vähässä vedessä kypsiksi ja mausta halutessasi suolalla.

Annos 496 kcal.



Paistettua kirjolohta ja suppilovahveromuhennosta

Tänään kokkasin itselleni lounaaksi kasvis-"torneja", tai miksi näitä nyt sitten voisi nimittää. Olivat kyllä niin hyviä, veivät kielen mennessään.

Kasvistornit

160 g kuorittua bataattia
110 g munakoisoa
135 g tomaattia
60 g vuohenjuustoa, kevyt

40g salaattia
40 g paprikaa

Kuori ja viipaloi bataatti. Kypsensin uunissa 200 asteessa, kunnes olivat melkein kypsiä. Otin pois uunista, ripottelin päälle pasta basilico maustetta ja nostin bataattiviipaleen aina munakoisoviipaleen (jonka päälle ripottelin vähän suolaa) päälle ja laitoin takaisin uuniin hetkeksi. Otin taas pois uunista ja lisäsin päälle viipaleet tomaattia, siihen päälle vielä vuohenjuustoa ja takaisin uuniin, 5-10 minsaa.

Lisäksi tein vielä pienen salaatin.

Annos 295 kcal (kasvistornit 281 kcal, salaatti 14 kcal.)

Kasvistornit

Viime syksynä lehdissä oli myski- eli talvikurpitsasta ja tämän sosekeiton ohjeen korvan taakse laitoin. Silloin sitä en löytänyt lähikaupasta ja nyt Halloweenin aikaan huomasin sitä vihannesosastolla olevan. Jäi siinä hötäkässä ostamatta, mutta nyt viikonloppuna sitä onneksi siellä vielä oli. Toivon todella, että sitä vieläkin löytyy, sillä ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun minä sitä ostan. Oli kyllä erittäin hyvää, suosittelen! Paljon bataatin kaltainen ja makuinen, aika makea. Kurpitsan ravintoarvot ovat kohdillaan, sisältää 44 kcal/100 g (bataatti 85 kcal), melkein puolet vähemmän hiilihydraatteja 12 g (bataatti 20 g) ja paljon vitamiineja sekä magnesiumia. Tänään siis kokeilin valmistaa siitä tätä keittoa päivälliseksi.

Kookoksinen myskikurpitsasosekeitto

875 g kuorittua myskikurpitsaa
3 valkosipulin kynttä
2 tl oliiviöljyä
200 g Santa Maria light kookosmaitoa (tölkissä)
1 dl vettä
Pasta Basilico-mausteseosta

Kurpitsa oli yllättävän kova. Halkaisin sen ensin puoliksi ja koversin sisältä siemenet talteen. Sen jälkeen poistin kuoret. En usko, että se onnistuu kuorimaveitsellä, itse ainakin kuorin kunnon kokkiveistä käyttämällä.

Pilkoin kurpitsan, laitoin uunivuokaan, päälle hieman oliiviöljyä ja sekaan 3 kpl kuorittuja valkosipulin kynsiä. Uuniin 240 asteeseen, reilu puoli tuntia (kunnes lohkot ovat pehmeitä).

Kaadoin kurpitsalohkot kattilaan, lisäksi kookosmaitoa ja soseutin sauvasekoittimella. Mausteita oman maun mukaan. Kurpitsa on niin hyvän makuinen, että eipä juuri muuta kaipaa kuin ripauksen suolaa ja pippuria. Keitto jäi sen verran paksuksi, niin lisäsin vielä 1 dl vettä ja annoin keiton hautua hetken vielä miedolla lämmöllä liedellä.

Ravintosisältö 48 kcal/100 g.

Paahdoin pannulla talteen ottamiani kurpitsansiemeniä vielä keiton päälle ja koristeeksi tuoretta basilikaa. Tämä oli niin hyvää, että en malta odottaa huomiseen, sillä nautin loput keitosta silloin lounaaksi :).

Päivällinen; Keittoa 430 g + 16 g kurpitsansiemeniä paahdettuna.

Annos 256 kcal.

Myskikurpitsa