Viime vuoden vanhat väännöt ja uuden vuoden uudet kujeet!

                                                           Mahtavaa Uutta Vuotta!!!



Terveellinen Tammikuu

Vuosi hujahti loppuun ihan ohi mennen. Palasin töihin 30.11. ja vaikka lyhyttä työpäivää (osittainen sairausloma) teenkin, oli siinä arkeen totuttautumista. Päätin jo ennen töiden alkua, että panostan nukkumaan menemiseen, en siis roiku netissä iltakaudet tms. Petiin kipaisen ajoissa ja koitan hetken lueskella kirjaa tai lehteä, mutta tietsikkaa tai i padia en mukaan ota. Ihan hyvin olen saanut pidettyä lupauksestani kiinni :)

Jalka on edelleen kipeä, välillä s*#¤*nan kipeä. Perjantaina, 8.1. matkaan taas Helsinkiin lääkäriä morjestamaan. Ei tällä koivella kyllä lenkkeillä, ei edes ulkoilla. Olisi kyllä mukavaa, jos tästä jossain vaiheessa pääsisi ulkoliikuntaa harrastamaan.

Töiden alettua pysyin vielä melko lailla hyvässä suhteessa ruokaan, vaikka kyllä se lipsuminen alkoi jo marraskuun puolella. Homma lähti sitten ihan lapasesta siinä jossain vaiheessa vaikka lupaukset itselle olivat jotain aivan muuta. Esim. joulutorttuja söin joulukuun aikana niin paljon, että jouluna en sitten saanut niitä enää syöty yhtään! Että sellaista. Uimista, vesijuoksua ja kuntopyörää poljin ahkerasti, mutta joulun alla tuli siihenkin hommaan viikon tauko, koska "oli siinä niin kiirettä joulun yms. kanssa". Niinpä niin. Jokainen osaa varmasti aistia sarkasmin tuosta...

Tapaninpäivästä sitten palasin ruotuun ja maanatain punnitus oli karua katsottavaa... Paha mielihän siinä tuli, totuus kirpaisee. Kun sen lukeman näkee omilla silmillään ei enää selitykset auta. Pari kiloa on tullut ja ihan jäädäkseen, ei siis mitään pikku turvotusta. Uuden vuoden aattoillan annoin luvan mennä läpi sormien ja tulevana tiistaina on luvassa ravintolaillallinen perheen kera. Hääpäivää vietetään, silloin perinteisesti käydään ulkona koko perhe syömässä <3. Sitten pitäisi olla homma purkissa ja Terveellinen Tammikuu jatkuu keskeytyksettä. Herkuton Helmikuu siihen jatkoksi olisi suunnitelmissa..

Jaa että mitkä ovat fiilikset? Nyt kyllä todella hyvät, tsemppi on päällä. Mutta rehellisesti voin sanoa, että helppoa ei tule olemaan. Kyllä ne kymmenet ja kymmenet joulutortut, suklaat (olen muuten (pahaksi onneksi :) ) löytänyt pari uutta mielettömän hyvää herkkua, sokeritonta suklaata!), kakut ja muut makeat ovat tehtävänsä tehneet ja vieroitus ei todella tule olemaan helppo. Katselin tuossa vanhoja valokuvia kesältä 2014, niin siinä sitä motivaattoria olisi. Pitänee käydä vilaisemassa niitä kuvia päivittäin...

Senkin totesin taas tuossa, että ruokavalio se vaan on se, millä paino kurissa pidetään. Joulukuussa aloin napostella kaikenlaista... Pähkinöitä meni useampi kourallinen päivässä. No, niitä kun pitkin päivää vetää posket pullollaan, on 2000 kaloria aika ripeästi täyttä. Jo pelkästään niistä. Iltapalalla siivuttelin juustoa muuallekin kuin pojan leivän päälle. Kun tein ruokaa, oli "pakko" maistella koko ajan.  En usko, että maailmasta löytyy sellaista ihmistä, joka pysyisi urheilemaan niin paljon, että voisi syödä mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa. Jos sellainen ihminen on olemassa, niin onnittelut hänelle.

Joulukuussa en ruokia punninnut, saatikka laskenut kaloreita. Viehän sekin touhu taas aikaa, kun niitäkin tässä kyylätään, mutta homma menee mulla jo niin tottuneesti "toisella kädellä", että en siitä kyllä mitään stressiä pode.

Olen minä pohtinut tässä menneinä päivinä myös sitä, että onko tässä mitään järkeä. Pitääkö sitä sitten painaa tietyn verran, kroppa olla tietyn näköinen, kun en kuitenkaan ole mikään missi muutenkaan. Selluliittia on joka tapauksessa, eikä tämä naamavärkkikään tästä muuksi muutu. Iästä nyt puhumattakaan. Vastaus kysymyksiini on kuitenkin kyllä. En tiedä onko päässäni jotain vikaa, mutta minä vain olen onnellisempi, kun peilikuvani miellyttää minua itseäni. Ja näissä kiloissa se ei miellytä.

Jos tässä jonkin lupauksen itselleen voisi uuteen vuoteen antaa, minun pitäisi kyllä osata höllätä tuon treenamisen kanssa. Aina ei tarvitse mennä sata lasissa, vaan välillä voisi polkea vaikka tuota kuntopyörää ihan rauhalliseen tahtiin. Sain muuten naapurilta kuntopyörän lainaan, niin ei tarvitse aina salille lähteä :). Huippu kiva homma! Olen sellainen, että mun treenikalenteriin ei hirveästi mahdu niitä palauttavia ja rauhallisia treenejä..

Ilmoittauduin muuten sellaiseen uinnin tekniikkakurssille, haluaisin oppia uimaan vapaauintia. Ja rintaa ihan oikeaoppisesti. Homma kestää vain 5 kertaa, tunti kerran viikossa. Haluaisin joskus suorittaa triatlonin, sellaisen jonkun lyhyemmän version. Jos tällä jalalla nyt vielä joskus juoksemaan pääsee..

Tänään olikin vuoden eka treenipäivä. Tapaninpäivästä aloitin kovalla tempolla ja uuden vuoden aatto oli välipäivä. Heti ensimmäinen päivä piti jatkaa, mutta niin vain 3 päivää vierähti ilman liikuntaa. 1. päivä kului siivotessa, siinä vierähtikin 9 tuntia. Siivosin joulun pois nurkista, kuurasin kaappeja, järjestin lipastojen laatikoita, vaihdoin lakanat, järjestin tavarat paikoilleen, pesin pyykkiä. Tervetuloa ihana arki <3.

Eilen olikin sitten kaikenmoista  muuta säätöä, kaupassa käyntiä, poika kuskattiin Poriin mummilaan ym. Iltapäivällä tapasin ihanan ystäväni ja siinä vierähtikin 3 tuntia. En tuntenut morkkista vaikka suunniteltua kuntopyöräilyä en toteuttanutkaan, niin hyvä mieli jäi ystävän näkemisestä <3.

Ruokailun kanssa olen kuitenkin ollut tarkkana, joten saapa nähdä mitä huomenna aamulla puntari näyttää. Kyllä hermoja koetellaan, jos grammaakaan ei ole lähtenyt.. Tänään olin hallilla tehotreenissä, ensin salilla reilun tunnin (45 minsaa kuntopyörää > 20 km ja päälle vatsatreeni + punnerrukset) ja sitten uintia 45 minsaa. Oli kyllä mehut pois mimmistä, kun kotiin pääsin, mutta niin mahtava olo!

Huomenna sama homma töiden jälkeen (nyt kun poika on mummilassa, on aikaa treenata pitkän kaavan mukaan), tiistaina lepoa. Ke, to ja pe olisi ajatuksena treenata, la välipäivä ja sunnnuntaina sitten taas läski liikkeelle ja hiki pintaan.

Jouluksi valmistin niin herkullisen hyviä, sokerittomia After Eigtejä! Resepti oli Kunto Plus lehdessä. Olivat niin hyviä, että useampi herkku meni kerralla... Nämä kelpasivat muillekin vieraille ja naapureille :).

Koska en "karkkikarkkia"  syö, metsästin sokeritonta suklaata näihin. Prismasta löysin tuon Brunbergin tumman suklaan (stevialla makeutettu) ja Tampereen joulutorilta Dammenbergin maitosuklaata. Molemmat taivaallisen hyviä, jopa niin hyviä, että poikanikin tykkäsi!

Tässä ohje makupalojen tekoon, kaloreita en niistä ole laskenut... Se on kyllä ajatuksissa tehdä, viimeistään, kun niitä joskus uudelleen (ja aivan varmasti) teen.

After Dinner/Eight

Täyte:

160 g cashewpähkinöitä
2 rkl kookosöljyä
10 tippaa piparminttu-uutetta (itse taisin laittaa kyllä enemmän)
1 dl sokeroimatonta mantelimaitoa
3 rkl agavesiirappia

Kuorrutus:

200 g sokeritonta suklaata

Liota cashwpähkinöitä  runsaassa vedessä 30 minuuttia. Kaada vesi pois ja mittaa kaikki täytteen ainekset monitoimikoneen kulhoon. Jauha tasaiseksi massaksi.
Sulata suklaa. Levitä silikonivuokiin ohut kerros sulatettua suklaata. Laita hetkeksi pakkaseen, jotta suklaa kovettuu. Lisää täytettä ja pakasta 15 minuuttia. Lisää vielä sen jälkeen täytteen päälle sulatettua suklaata niin, että se peittää myös reunat. Laita pakastimeen kovettumaan. Irrota konvehdit varovasti vuoasta ja säilytä jääkaapissa. Nauti <3.